Päivi Kannisto

Viikset (2005) on psykologinen mysteeritarina, joka pohjautuu Emmanuel Carrèren samannimiseen romaaniin. Kirjailija vastaa itse elokuvaohjauksesta. Elokuva La Moustache Vuosi 2005 Ohjaaja Emmanuel Carrère Pääosissa Vincent Lindon, Emmanuelle Devos, Mathieu Amalric, Hippolyte Girardot, Cylia Malki, Macha Polikarpova. Maa Ranska Genre Draama, mysteeri, psykologinen jännitys Käsikirjoitus Emmanuel Carrère, Jérôme Beaujour. Perustuu Carrèren romaaniin La Moustache. Suomessa 2006 Elokuva avautuu parisuhdedraamana. Päähenkilö Marc Thiriez (Vincent Lindon), menestyvä pariisilainen arkkitehti, valmistautuu vaimonsa Agnèsin (Emmanuelle Devos) kanssa punaviininhuuruiseen illanviettoon ystävien luona. Kaikki näyttää viattomalta ja arkiselta, kunnes Marc ajaa ennen lähtöä viiksensä. Draama syntyy siitä, että kukaan ei huomaa muutosta. Muiden mukaan viiksiä ei ole koskaan ollutkaan. Marc testaa lähipiiriään yhä uudelleen muuttuneella ulkomuodollaan, mutta ilman toivomaansa reaktio

Emmanuel Carrère jatkaa Venäläisessä romaanissa kokeilujaan Valheen viitoittamalla tiellä, fiktion ja dokumentin fuusioimisessa. Un roman russe (P.O.L., 2007. Ei suomennettu.) eli Venäläinen romaani on Carrèren omaelämäkerrallinen tarina, joka on tyydyttänyt ranskalaisyleisön kiihkeää tirkistelyn tarvetta. Kirjailijan sukujuuria, synkkiä perhesalaisuuksia , haavoittuvaisuuksia ja naissuhteita kuvaava kirja on saanut erinomaiset arviot, vaikka samalla on nostettu esiin kirjailijan ilmeinen mielikuvituksen puute. Hän kertoo käsin kosketeltavasta ja tapahtuneesta. Vaisu tarina Miksi omaelämäkerralliset muistiinpanot ja paljastuskertomukset on nimetty romaaniksi? Carrère kertoo halunneensa kirjoittaa kirjan elämästään, isoisästään, venäjän kielestä, silloisesta kumppanistaan Sophiesta ja venäläisestä Kotelnitchin kylästä, jossa hän teki elokuvaa ja etsi venäläisiä juuriaan. Kirja on yritys vangita se, josta kirjailija ei saa kiinni, mutta joka kuluttaa häntä. Dokumentti? Kun lop

Kaksi raakaa, mutta asenteeltaan täysin erilaista murhatarinaa: Bret Easton Ellisin Amerikan psyko revittelee ja riemastuttaa, Emmanuel Carrèren Valhe ymmärtää ja selittää. Innostuin lukemaan Ellisin vanhempaa tuotantoa uudelleen erinomaisen Lunar Parkin jälkeen. American Psycho (Vintage, New York, 1991. Suomennettu nimellä Amerikan psyko .) on kulttikirja ja edelleen yksi suosikeistani .

Estoisen, ylisuojellun lapsen hiihtoleiri on täynnä pelkoja. Niistä pahimmat käyvät toteen, kun isä ottaa vahingossa pojan matkalaukun mukaansa eikä hänestä enää kuulu. Emmanuel Carrèren La classe de neige (suom. nimellä Huviretki painajaisiin ) on nimetty sympaattisesti ja teeskentelemättömästi tarinaksi ("un récit"), mikä kuvaa teosta hyvin. Se on peloilla ja enteillä leikittelevä mysteeritarina, joka kasvaa avoimen loppunsa ansiosta itseään suurempiin mittasuhteisiin. Tarinan päähenkilö on kymmenvuotias, ujo ja vetäytyvä Nicolas, joka kärsii yökastelusta. Hän osallistuu vastentahtoisesti koulun järjestämälle hiihtoleirille, pelkää öistä vahinkoa ja sitä seuraavaa nöyryytystä. Hänen isänsä on kiertävä proteesimyyjä. Nicolas näkee painajaisia kidnappaajista, silvotuista ruumiista ja elinkauppiaista. Kirja ei sisällä samaa mustanpuhuvaa huumoria, joka luonnehtii Carrèren Viiksiä . Lieneekö lapsen näkökulma rajoittanut? Joka tapauksessa ranskalainen naisyleisö oli tä

Kun mainostoimistomaailma sai jo osansa, Beigbeder vitsailee tällä kertaa osuvasti kirjallisuuden kustannuksella. L'égoïste romantique (Grasset, Pariisi, 2005. Ei suomennettu.) eli Romanttinen egoisti kertoo Beigbederin tunnetuimman henkilöhahmon, Octave Parangon, kaltaisesta kirjailijasta päiväkirjamerkintöjen välityksellä. Miehen nimi on nyt vain Oscar Dufresne. Kirjan alussa Oscar istuu Pariisin kahviloissa ja katselee, kuinka nimekkäät ranskalaistähdet kohtaavat. Seuraa Bret Easton Ellisiltä tuttuja name-dropping -jaksoja, joissa kaikki tärkeimmät starat tulevat mainituiksi. Lista on hyvä johdatus Ranskan nykykirjallisuuden suuriin nimiin: Christine Angot , Antoine Blondin, Emmanuel Carrère , Maurice Dantec, Marie Darrieussecq, Virginie Despentes, Philippe Djian , Anna Gavalda, Michel Houellebecq , Amélie Nothxomb , Justine Lévy , Nicolas Rey ja Ann Scott, unohtamatta tietenkään kirjailija Fréderic Beigbederiä . Ranskalaista sisäpiirihuumoria Beigbeder on työskenne

Emmanuel Carrèren kirja Viikset päättyy Hongkongiin , Star Ferry-lautalle, jossa päähenkilö ajelehtii edestakaisin eksistentiaalisessa kriisissä. Lauttamatka Hongkong Islandilta Kowlooniin kestää vain kymmenisen minuuttia, mutta se on sitäkin mieleenpainuvampi. Carrèren tarina ( La Moustache , POL, 1986) on mustanpuhuvan huumorin sävyttämä. Se alkaa näennäisen yhdentekevästä yksityiskohdasta: päähenkilön viiksistä. Juonen edetessä erilaiset todellisuudet asettuvat vastakkain ja sen paremmin lukija kuin päähenkilökään eivät tiedä, onko kyseisiä viiksiä ollut edes olemassa.