Tekstiviestit ovat kotimaisen kirjallisuuden kuumin hittituote. Niillä voi kuka tahansa kännykänomistaja ansaita enemmän kuin yksikään bestseller-kirjailija apurahoilla.
Uran tekstiviestikirjailijana voi polkaista liikkeelle lähettämällä ja vastaanottamalla uskaliaita viestejä julkkiksilta ja myymällä ne medialle reviteltäväksi. Alan johtava lehti, Hymy, maksoi hiljan 10 000 euroa parista tekstiviestistä, kun pääministerin morsian tienasi yli tuhat kertaa laajemmasta teoksestaan vaivaiset 4 000 euroa. Vain verottaminen on Suomessa parempi bisnes!
Joka kuuseen kurkottaa...
Tekstiviestikirjallisuus voidaan jakaa eri alalajeihin, kuten eroottiseen, yhteiskunnalliseen ja poliittiseen kirjallisuuteen. Parhaissa teoksissa lajit yhdistyvät valtataistojen värittämäksi eroottis-yhteiskunnallis-poliittiseksi polemiikiksi, kuten olemme saaneet huomata.
Genren ominaispiirteenä on aforisminomainen ytimekkyys, minkä ansiosta lyhytjänteisinkään lukija ei jouda torkkumaan. Visuaalisuutta kaipaavat voivat liittää teoksiin grafiikkaa ja lisätä näin kerroksisuutta. Jos yksi kuva vastaa tuhatta sanaa, niin parhaimmillaan yksi ainut tekstiviesti vetää vertoja Marcel Proustin 7-osaiselle ja 3200-sivuiselle romaanisarjalle ainakin saadun julkisuuden määrässä.
...se kanervaan kapsahtaa
Ohessa pari tekstiviestiä, joilla ryömit uraputkeen. Lähettämällä ne riittävän kontroversiaalille kohteelle saatat ylittää teoskynnyksen. Esimerkiksi alan mesenaattina kunnostautunut Helsingin Sanomat voisi hyvinkin olla kiinnostunut esikoisviesteistäsi, ehkä jopa yksinoikeudella.
Lähdettäisiinkö yhdessä purjehtimaan Kataja nokalta Herne saareen? Otettaisiin kannella nakuna arskaa huovan alla piilossa ja oltaisiin kuin Uivelot.
Miten olisi romanttinen illallinen jossain pienessä ja syrjäisessä raflassa? Tai sitten voitaisiin tietysti säästää aikaa ja mennä suoraan asiaan, mutta mikä se asia vois olla?
Kun julkaisija on löytynyt, on syytä alkaa heti kolkutella Kirjailijaliiton ovia ammatti-identiteetin sertifioimiseksi. Voit tehdä sen kätevästi tekstiviestillä numeroon (09) 445 392. Jos hakemuksesi ei mene ensimmäisellä kerralla läpi, lähetä sama viesti yhä uudelleen kunnes kypsähtävät.
Tekstiviestit ovat suositeltava kirjallisuuden laji myös yhteiskunnallisesti. Niitä on helpompi valvoa kuin internetiä eikä kirjarovioitakaan tarvita. Soneran urkintateknologialla aloittelevat aktivistit saadaan napattua kiinni verekseltään ja näin ehkäistään mielipiteiden muodostumista. Eihän kansakunta, joka koostuu yksilöistä, voi olla yhtenäinen.
Colin Forbesin trillerissä Euroopasta puuttuvat todelliset johtajat ja moraali on rappeutunut. Itä uhkaa, mutta Forbes tekee heti selväksi, että kyse ei ole Venäjästä. Muslimikaapuihin sonnustautuneet murhaajattaret viittaavat arabivaltioihin.
Forbesin The Sisterhood (Macmillan, London, 1998. Ei suomennettu.) kertoo Euroopan eliittimiesten murhista. Pääosassa ovat Forbesin jo edeltävistä kirjoista tutut, Englannin salaisen tiedustelupalvelun (Secret Intelligence Service) joukot Tweedin johdolla. He selviävät aina räjäytyksistä ja muista välikohtauksista vahingoittumatta kuin James Bond ikään.
Äärioikeiston ääniä
Forbesin maailmassa naiset ovat punatukkaisia ja vaaleaverisiä vamppeja, joiden pauloihin Euroopan fiksuimmatkin aivot lankeavat. Kovana pysyvät vain vanhan kaartin miehet, jotka ymmärtävät, että Euroopassa tarvitaan kurinpalautusta ja vahvoja miesjohtajia tai muuten Rooman valtakunnan kohtalo uhkaa.
The Roman Empire fell because it became decadent. Every kind of perversion occupied them in the last days. I see the same situation in the West. I believe in equality but women have become the dominant force in the West. They're running the show. The situation shows up in many ways. In fashion you see decadence in the way film stars, society women are dressing - or undressing - in public. "Anything goes"is the motto. Men feel they're a back number.
Forbesin tyyli on pitkäpiimäinen. Kirjassa on yli 500 sivua, jotka olisi hyvin mahduttanut puoleen. Välillä tuntuu siltä kuin Forbesilta olisi itseltäänkin pinna palanut detaljeihin, sillä silmille hyppäsi muutama omituinen leikkaus, joilla kertoja sivuutti muuten suurennuslasilla katsotut rikokset yhdellä kädenhuitaisulla: "What he did with the face to make it unrecognizable is best not described."
Forbes on tunnettu siitä, että hän on tutustunut omakohtaisesti tarinoidensa miljöisiin. The Sisterhood muodostaa poikkeuksen, harmillista kyllä, sillä kirjan outo ja autioitunut Shrimptonin kylä, jonne tarinan solmut kiinteästi kietoutuvat, olisi mielenkiintoinen ja suorastaan myyttinen paikka vierailla.
Oletko koskaan miettinyt, millaista olisi olla joku toinen, jossain toisaalla ja mieluiten toisessa ulottuvuudessa? Matkakirjallisuutta käsittelevän sarjan kolmannessa osassa ovat vuorossa rajanylitykset. Niiden avulla teet matkoja, joiden rinnalla hurjimmatkin maailmanvalloitustarinat kalpenevat.
Kaunokirjallisuuden erinomaisuus piilee siinä, että mikään ei ole mahdotonta. Voit liitää vapaasti toisin kuin fyysisessä maailmassa, jossa täytyy takuta mm. viisumien ja rajamuodollisuuksien kanssa. Jo ennestään ahdasta maapalloa jaetaan aina vain pienempiin pläntteihin, joita vartioidaan mustasukkaisesti. Kulkuneuvot ovat kivikautisia ja henkiset esteet usein ylitsepääsemättömiä. Marsin-visiitistä tai aikamatkasta on turha haaveilla, jos matkanteko ei onnistu edes Kalliosta Eiraan tai Tampereelta Turkuun.
Naapurin nahkoista Kauniaisten kiirastuleen
Kirjat ja elokuvat pursuavat erilaisia matkaideoita, jotka odottavat toteuttajaansa. Elokuvassa Being John Malkovic päähenkilö löytää työpaikaltaan näyttelijä John Malkovicin sisään johtavan oven ja alkaa myydä pääsylippuja. Kaunokirjallisuudesta taas voisi löytyä uusi kestosuosikki Kanarian tilalle: opastettu kiertomatka Helvettiin Danten jalanjäljissä. Eksoottinen kohde on kiihottanut mielikuvitusta jo antiikin ajoista, jolloin Orfeus pelasti tuonelan turuilta Eurydikeaan. Matkatoimiston slogan voisi olla: "Painu helvettiin!"
Tarjolla voisi olla myös maltillisempia vaihtoehtoja. Miltä kuulostaisi esimerkiksi matka veden alle Cousteaun räpylöissä, joogalento Joensuuhun tai seikkailu Vatasen ja jäniksen kanssa oravanpyörän ulkopuolelle Arto Paasilinnan Jäniksen vuoden käsikirjoitusta seuraten? Kaunokirjallisuus tarjoaa rohkeille villejä unelmia. Otat vain kirjan käteen ja valitset sopivan.
Lopuksi Kirjatohtorin matkavinkki, joka on kenen tahansa toteuttavissa ja vieläpä pikkurahalla. Se on konttausmatka läpi Kauniaisten. Yksityiskohtaiset ohjeet varustuksesta, harjoittelusta, reiteistä, nähtävyyksistä ja matkan aikaisista aktiviteeteista saat teoksesta Kullattu kakkalapio. Joku saattaisi väittää sitä matkavaleeksi, mutta mitä jos perinteinen, kiillotettu ja kaunisteltu matkakuvaus onkin vielä suurempi sumutus?
Bill Bryson tekee uusimmassa kirjassaan aikamatkan. Hän kuljettaa lukijan mukanaan lapsuuteensa, 50-luvun Yhdysvaltoihin, jossa kaikki oli kaunista ja hyvää, mukaan lukien DDT ja tupakka.
Luin The Life and Times of The Thunderbolt Kidin (Black Swan, London, 2007. Ei suomennettu.) amerikkalaisen ystäväni luona, joka on Brysonin ikäluokkaa ja kirjailijan tavoin Iowasta kotoisin. Hänelle kirja oli kuin omista muistelmista. Teksti toimii kuitenkin myös ulkopuolisen näkökulmasta, kepeänä ja hersyvänä ajankuvana.
Tupakka päivässä pitää lääkärin loitolla
Bryson kuvaa lapsuuden maisemiaan ja tunnelmia tarkkanäköisesti, usein tuotteiden kautta, sillä ollaanhan kulutusyhteiskunnan mekassa ja vuosikymmenellä, jolloin kaikki uusi oli ihmeellistä muovista ja autoista puhumattakaan. Bryson kuvaa, miten isot siipilaivat olivat niin cooleja, että niissä tehtiin kaikki mahdollinen syömisestä lapsen siittämiseen.
50-luku oli nautintojen aikaa. Ruokaryyppyjä ja tupakkaa pidettiin suorastaan terveellisinä. Kirjaa kuvittaa joukko mainoksia, jotka henkivät ajan kuvaa. Eräässä rasvalainelettinen tohtori pitää savuketta kädessään, alla teksti: "More doctors smoke Camels than any other cigarette". Samaan aikaan atomipommi ja polio herättivät pelkoa. Kouluissa tehtiin maastoutumisharjoituksia ja oppilaita passitettiin pois uima-altaista, sillä taudin pelättiin leviävän saastuneen veden välityksellä.
Vanhat keinot paremmat kuin pussillinen uusia
Murrosikäiselle pojalle seksi oli luonnollisesti mysteereistä suurin. Bryson kuvaa, millaisia teorioita miehen ja naisen kohtaamisesta rakennettiin seksuaalikielteisessä ympäristössä.
The man put his thing inside her thing, left it there for a bit, and then they had a baby. I remember wondering vaguely what these unspecified things were - his fingers in her ear? his hat in her hatbox?
Muistelmille tyypilliseen tapaan Bryson toteaa onnellisten ja viattomien aikojen olevan ohi. Amerikkalaisittain kirja päättyy siihen, että kaikkien tarinassa esiintyneiden henkilöiden myöhemmät vaiheet kerrotaan. Bryson ei siis uudista muistelmagenreä, mutta vakuuttaa tarinankerronnan voimasta: hyvä tarina kantaa ilman kokeellisia rakenteita ja tyylillisiä jippoja.
Bill Bryson tunnetaan Suomessa kirjastaan A Short History of Nearly Everything (suomennettu nimellä Lyhyt historia vähän kaikesta).
Kirjatohtori esittää haasteen kaikille blogien ja kotisivujen pitäjille. Kyse on tietenkin nettisensuurista. Virkavallan ja teleoperaattorien resurssit eivät millään riitä internetin satojen miljardien sivujen sensurointiin. Poliisilla on virkoja täyttämättä määrärahojen puutteessa ja operaattorit potkivat väkeä pellolle. Kansakunta tarvitsee sinun apuasi.
Itsensuurilla on Suomessa pitkät perinteet. On aika herättää tämä suomettumisen uljas traditio uudelleen henkiin, sillä onhan toki parempi toimia itse kuin tulla toimitetuksi, saati tyhjäntoimitetuksi.
Ohessa on banneri, jonka voit tällätä sivuillesi. Näin sensoreilta säästyy suodatuksen vaiva. Bannerilla käännytät kävijät ja tarjoat heille oivan tavan raportoida väärät mielipiteet parilla klikkauksella. Bannerin koodin saat kopioitua kätevästi alla olevasta laatikosta.
Vastuuvapaus: Kirjatohtori ei ota vastuuta siitä, että tämä menetelmä toimisi aukottomasti tai toimisi lainkaan. Huomaattehan myös, että Kirjatohtorikin on vain selain ennen kuin alatte klikkailemaan tällä sivulla olevaa banneria. Sananvapautta edistävien välityspalvelimien pitäjät: älkää suotta siivotko lattioita.
Fengshuita dekkariin yhdistettynä? Nide hyppäsi kirjaston hyllyltä silmille ja näytti niin älyvapaalta, että se oli pakko lainata.
Nury Vittachin The Feng Shui Detective's Casebook (Chameleon Press, Hong Kong, 2003) on osa dekkarisarjaa, jonka päähenkilönä on fengshui -mestari, herra Wong, ja hänen nuori avustajansa, Joyce.
Parivaljakko kiertää Aasiassa sisustamassa luksusasuntoja perinteisten kiinalaisten harmoniaoppien mukaisesti ja selvittää samalla mysteerejä. Kirjassa saavat kyytiä loistoautojen ja arvokalojen varkaat, spämmääjä ja kuntosalimurhaaja. Jokainen luku muodostaa oman tapauksensa ja avautuu tarinoilla kiinalaisesta filosofiasta tai Konfutsen opetuksista.
Ei lainkaan tuhma
Herra Wongista on tehty koominen hahmo. Hän on rahanahne, mutta tinkimätön fengshui -filosofiassaan. Tosin Kiinassahan raha on jumalista palvotuin eli siinä on kylliksi fengshuita itsessään. Herra Wongkin rakastaa maallisia, myynnissä olevia nautintoja ja on esimerkiksi perso hyvälle ruualle, jota hän maiskuttaa kiinalaisittain äänekkäästi.
Vittachin tunnetuimpia tavaramerkkejä ovat huumorin lisäksi "World Englishes" eli erilaiset englannin aksentit. Vittachi tekee taidokasta jälkeä mm. Kiinan, Singaporen ja Thaimaan englannin aksenttien kirjoittamisessa, mikä tuo kirjaan mukavaa paikallisväriä. Muutenkin on virkistävää lukea välillä ei-amerikkalaista dekkaria.
Kirjailija Vittachi on suoltajatyyppiä. Lauseita ei ole hiottu täydellisyyteen asti, mutta juoni etenee lennokkaasti. Tässä kirjassa ei ole lapsipornoa eikä edes seksiä, sillä herra Wong on naisvihaaja, muttei homo. Tässäpä siis mainio kirja KRP:n sulkulistalle Thaimaan prisenssan, kuulokojeiden ja viululiikkeen seuraksi.
Tekstiviestit ovat kotimaisen kirjallisuuden kuumin hittituote. Niillä voi kuka tahansa kännykänomistaja ansaita enemmän kuin yksikään bestseller-kirjailija apurahoilla.
