Päivi Kannisto

Michel Houellebecqin elokuvaohjaus vuoden 2005 romaanistaan Mahdollinen saari taitaa olla tämän vuosikymmenen ranskalaisfloppi. Elokuva La possibilité d'une île Vuosi 2008 Ohjaaja Michel Houellebecq Pääosissa Benoit Magimel, Patrick Bauchau, Jordi Dauder, Jean-Pierre Malo, Ramata Koite Maa Ranska Genre Draama Käsikirjoitus Michel Houellebecq. Perustuu Houellebecqin samannimiseen romaaniin. Suomessa Ei tietoa. La possibilité d'une île -elokuva kertoo Daniel1:stä ja hänen kloonistaan, joka elää maanalaisessa luolassa, suojassa ydinsodan aiheuttamalta tuholta. Klooni Daniel25 on omistautunut kertomaan tarinan esi-isästään, josta tuli salaperäisen elohimiittien uskonlahkon johtaja. Elokuva keskittyy kloonaukseen ja Ranskan raëlilaisia muistuttavan lahkon kuvaukseen. Sekä elohimiitit että raëlilaiset uskovat, että ihminen voi saavuttaa kloonauksen avulla kuolemattomuuden. Elokuva alkaa elohimiittien herätyskokouksesta, jossa valkoisiin pukeutunut saarnamies l

Turvallisuus on erinomainen myyntiargumentti. Se tekee terrorismilla pelottelusta trendikästä. Ennen kuin Yhdysvallat hyökkäsi Irakiin, puolustusministeri Donald Rumsfeld sanoi: "Sota on voitettu, kun amerikkalaiset tuntevat jälleen olevansa turvassa." Pelosta ei kuitenkaan haluta luopua, sillä sen avulla voidaan myydä yhä enemmän vakuutuksia, lukkoja, kassakaappeja, turvallisuuspalveluja, itsepuolustuskursseja, suljettuja ja vartioituja asuntoja, turvakameroita, luodinkestäviä laseja ja liivejä, poliisivirkoja, panssarivaunuja, hävittäjiä, ohjuksia, aseita, pommisuojia. Mitä suurempaa eksistentiaalista epävarmuutta koetaan, sitä paremmin unelmat turvallisuudesta käyvät kaupaksi. Pelko sallii myös valtioiden puuttua kansalaistensa elämään yhä enemmän. Ihmiset vaihtavat vapauksiaan ja demokratiaa turvallisuuden tunteeseen. Yhdysvalloissa innokkaimmille on istutettu ihon alle RFID-tunnistimia, jotta heidän liikkeitään voidaan seurata jatkuvasti. Ajatuksena on, että is

Vonnegut kritisoi kapitalismia ja ahneutta sortumatta latteuksiin tai lässytykseen. God Bless You, Mr. Rosewater (Dell, 1965. Suomennettu nimellä Jumala teitä siunatkoon, herra Rosewater ) kertoo Eliot Rosewaterista, varakkaan suvun jälkeläisestä, joka antautuu uudelle kutsumukselleen, köyhyydelle . Miljoonien dollarien Rosewater-säätiön johtaja ryhtyy notaariksi, palomieheksi ja hyväntekijäksi. Ahneus astuu kuvaan, kun Eliotin asianajaja Norman Mushari pettää päämiehensä ja etsii käsiinsä suvun vähän tunnetun jäsenen, Fred Rosewaterin. Fred alkaa vaatia suvun miljoonia itselleen ja haluaa syrjäyttää Eliotin miehen mielenvikaisuuteen vedoten. Eliotin eksentriset elämäntavat ja korkeintaan keskinkertaiset älynlahjat antavat aihetta epäilyyn. Kilgore Troutin ensiesiintyminen Vonnegutille tyypilliseen tapaan romaanin juoni on väljä. Se jättää tilaa kertoa vitsejä ja kehitellä mieleenpainuvia henkilöhahmoja, jotka saavat sijansa myös myöhemmissä romaaneissa. Eliot Rosewater esii

Entisen ylipalkatun mainosmiehen muistelmat tarjoavat visuaalisesti hykerryttävää katsottavaa. Tarinan mukaan Frédéric Beigbeder kirjoitti elokuvan pohjana olevan kirjan saadakseen potkut. Elokuva 99 frangia/99 francs Vuosi 2007 Ohjaaja Jan Kounen Pääosissa Jean Dujardin, Jocelyn Quivrin, Patrick Mille, Vahina Giocante, Elisa Tovati, Nicolas Marie, Frédéric Beigbeder, Dominique Bettenfeld Maa Ranska Genre Komedia Käsikirjoitus Jan Kounen. Perustuu Frédéric Beigbederin samannimiseen romaaniin. Suomessa DVD-julkaisu 1.4.2009. 99 frangia (alkuperäiseltä nimeltään 99 francs ) on satiiri mainostoimistomaailmasta, jossa yökerhot korvaavat neuvotteluhuoneet, kokaiini ateriat ja seksi ihmissuhteet. Tarinan päähenkilö on arrogantti Octave Parango (Jean Dujardin), luovan tuoteajattelun messias, joka julistaa: "I will penetrate your brain". Octave suunnittelee tiiminsä kanssa uutta kampanjaa jugurtteja myyvälle jättiyhtiölle Danonelle (elokuvassa ilmeisesti hygieen

In English Kirjatohtorin edellisessä nettiniksissä neuvottiin, miten laaditaan hakukoneita houkutteleva blogi . Nyt kun blogisi on täynnä hyviä hakusanoja, se ansaitsee paikan Googlen tulosten kärjessä. Google käyttää sivujen arviointiin niin sanottua page rank -järjestelmää, jonka avulla sivut luokitellaan paremmuusjärjestykseen. Lisäämällä blogiisi oheisen koodinpätkän varmistat sijoituksesi hakutulosten kärjessä. Kannattaa toimia ripeästi, sillä uudet sijoitukset annetaan saapumisjärjestyksessä. Toimi seuraavasti: klikkaa alla olevaa punaista laatikkoa ja kopioi siinä oleva koodi. Avaa sen jälkeen blogisi, lisää uusi juttu ja liitä koodi sen loppuun. Kun Google indeksoi blogisi seuraavan kerran, se löytää koodin ja sijoituksesi hakutuloksissa paranee riippuen siitä, kuinka nopeasti olet toiminut muihin verrattuna. <META CONTENT="Google" NAME="Page Rank"/> Katso myös aiheeseen liittyvät aiemmat jutut vuosilta 2007 ja 2008 . Asiasanat: blogi,

Emmanuel Carrère jatkaa Venäläisessä romaanissa kokeilujaan Valheen viitoittamalla tiellä, fiktion ja dokumentin fuusioimisessa. Un roman russe (P.O.L., 2007. Ei suomennettu.) eli Venäläinen romaani on Carrèren omaelämäkerrallinen tarina, joka on tyydyttänyt ranskalaisyleisön kiihkeää tirkistelyn tarvetta. Kirjailijan sukujuuria, synkkiä perhesalaisuuksia , haavoittuvaisuuksia ja naissuhteita kuvaava kirja on saanut erinomaiset arviot, vaikka samalla on nostettu esiin kirjailijan ilmeinen mielikuvituksen puute. Hän kertoo käsin kosketeltavasta ja tapahtuneesta. Vaisu tarina Miksi omaelämäkerralliset muistiinpanot ja paljastuskertomukset on nimetty romaaniksi? Carrère kertoo halunneensa kirjoittaa kirjan elämästään, isoisästään, venäjän kielestä, silloisesta kumppanistaan Sophiesta ja venäläisestä Kotelnitchin kylästä, jossa hän teki elokuvaa ja etsi venäläisiä juuriaan. Kirja on yritys vangita se, josta kirjailija ei saa kiinni, mutta joka kuluttaa häntä. Dokumentti? Kun lop

Suomen kirjailijapiireissä luetaan ahkerasti Michel Houellebecqiä erityisesti nyt, kun uusi suomennos Halujen taistelukenttä on ilmestynyt. Mutta niin tehdään myös Pariisissa Élysée-palatsissa. Ranskan ykkösnainen ja kitaristi-laulajatar Carla Bruni on tunnustanut, että Michel Houellebecq kuluu hänen yöpöydällään. Bruni on myös säveltänyt laulelman miehen runosta La Possibilité d'une île eli Mahdollinen saari . Synkkämielinen kirjailija ja elegantti lady Ranskalaislehti Paris-Match onnistui saamaan jurottavalta kirjailijalta 7päivää -tyyppisen haastattelun Brunin tapaamisesta. Houellebecq kuvasi kohtaamista näin: - Kun näin Carla Brunin ensimmäistä kertaa, minulla oli muutaman minuutin ajan outo tunne. Se ei johtunut vain divaanilta yksi toisensa jälkeen poistuvista kissoista, jotka olivat sulautuneet varjoihin. Hänessä oli jokin jännite, levottomuus. Viimein oivalsin, että hän oli hämmentynyt, niin uskomattomalta kuin se tuntuikin. Toisella kohtaamisella Bruni oli