Päivi Kannisto

Saimme Santerin kanssa viime joulukuussa yllättävän ja mieluisan tarjouksen: israelilainen Noam Ben-Ari halusi kääntää kirjamme La Habanera hepreaksi. Reilu kuukausi myöhemmin saimme tekstin ihmeteltäväksi ja taitettavaksi. Valmis lopputulos löytyy täältä: לה הבנרה . Uusi kirjaprojekti Parhaillaan meillä on työn alla Santerin erokirja tietoyhteiskunnasta. Kirja kertoo siitä, miten Santerista tuli parikymppisenä teekkarina yrittäjä tietoyhteiskunnan ytimeen, kuinka hän rakensi Suomen johtavan avoimen lähdekoodin ohjelmistotalon SOT:n (SOT Oy Suomen Ohjelmistotyö Ab) ja lopulta luopui tästä kaikesta. Kirjan punaisena lankana on irtautuminen teknologian ja kehityksen sokeasta palvonnasta. Saa nähdä, onko tämä suomalaisesta, insinööri- ja nokiakeskeisestä näkökulmasta nähtynä myöskin täyttä hepreaa. Materiaalia kirjaan on runsaasti, sillä Santerilla on tallessa lähes kaikki firman 15-vuotisen taipaleen dokumentit ja kirjeenvaihdot. Olimme puhuneet kirjan kirjoittamisesta heti Suo...

Joka kansakunnalla on omat puskakomediansa, joissa pidetään hauskaa maalaisten ja junttien kustannuksella. Suomessa lajin edustajia on runsaasti ja kukoistusaikaa kesä, jolloin kymmenet harrastelija- ja ammattiteatterit ryhdistäytyvät kassavirtojensa kasvattamisessa. Minulle puskakomediaputki iski Suomen sydäntalvella. Aloitin lukematta jääneestä klassikosta , Aleksis Kiven Nummisuutareista . Näytelmän aiheena ovat naimakaupat , joiden ympärille saadaan sovitettua tarvittavat, katsojista naurun irti herskyttävät juonenkäänteet. Kun lemmentouhuissa pörrätään, rukkasia tietysti annetaan ja saadaan, viinaa juodaan eikä tappelunujakoilta ja vehkeilyiltä vältytä. Samanlaiseksi kohellukseksi osoittautui Maiju Lassilan Tulitikkuja lainaamassa . Luettuani Lassilalta aiemmin mainion Liika viisaan oli vaikea saada makua tähän kirjailijan paremmin tunnettuun klassikkoon. Hyvien näyttelijöiden esittämänä vähän vanhemmatkin vitsit naurattavat. Katsoimme tohtorska Santerin kanssa dvd:lt...

Aloitin thaimaalaisen Pira Sudhamin novellikokoelman, mutta en päässyt tarinoiden makuun yhtä lukuun ottamatta. Se kertoi thaimaalaisista vuokravaimoista. Pira Sudhamin Siamese Drama -kokoelma (Shire Books, 1983. Ei suomennettu.) kertoo pääosin maaseudun viljelijöiden elämästä ja monsuunisateiden odottelusta. Tarinat jäivät etäisiksi ja niissä esiintyvät, olla möllöttävät ihmistyypit olivat jollakin tapaa masentavia. En odottanut länsimaista kohkaamista, henkilöiden pitämistä melua itsestään tai vellomista tunnemyrskyissään , mutta jonkinlaista elämän merkkiä kuitenkin: aloitteellisuutta, omaa tahtoa tai kuvausta siitä, mitä henkilöiden pään sisällä tapahtuu. Meditoivaa lukemista Epäilemättä kyse on kulttuurierosta. Teoksen äärelle olisi ehkä pitänyt hiljentyä sopivassa, mietiskelevässä mielentilassa ja antaa luonnon rytmin kuljettaa. Tästä ei kuitenkaan tullut mitään, sillä tarinat nostattivat vain mieleeni Thaimaan viimeaikaiset poliittiset tapahtumat . Sama kohtalonomais...

Puolifiktiivinen kertomus Kirjatohtorin pyhiinvaellus­matkasta myyttiseen kreivi Draculan linnaan Trans­silvaniassa, Romaniassa. "Minun oli täytynyt nukahtaa, sillä muuten en olisi voinut olla huomaamatta niin vaikuttavan rakennuksen lähestymistä. Nousin linnaan johtavat, loputtomalta tuntuvat kiviportaat ja saavuin massiiviselle ovelle. Sen valtavien hirsien raosta näkyi vaimeaa valon kajastusta. Etsin soittokelloa, kun yhtäkkiä kuulin oven takaa ketjujen kalinaa. Salvat nostettiin ja ovi avautui naristen aivan kuin sitä ei olisi käytetty vuosikausiin. Astukaa sisään, vapaasti ja omasta tahdostanne Ovella seisoi pitkä, mustiin vaatetettu silinterihattuinen nainen, jonka kalpeutta vaatetuksen synkkyys korosti. Hätkähdin, sillä naisessa oli jotakin tuttua. En vain saanut mieleeni mitä. "Tervetuloa matalaan majaani ja lättänään luolaani, jos sallinette ilmaisun" nainen sanoi. "Astukaa sisään, vapaasti ja omasta tahdostanne!" Vaikka kuinka estelin, kr...

Kun lintuinfluenssahysteria oli Suomessa suurimmillaan, koko väestöä oltiin rokottamassa tautia vastaan. Samaan aikaan Uudessa-Seelannissa otettiin hieman rauhallisemmin. Paikallislehdessä kerrottiin pistämätön taudin torjuntaohje: "Kotiin kannattaa varata riittävästi lukemista, videoita ja pelejä ajankuluksi, ettei aika tulisi sairastaessa pitkäksi" ( Hurunui News ). Kirjatohtorin niksi sopii paitsi eksoottiseen lintuinfluenssaan, myös kotimaiseen nuhakuumeeseen. Askartele kotona ollessasi sukkahousuista hengityssuojain. Vedä haarakiila suun eteen ja solmi jalkaosat kiinni niskan takaa. Näin säästät lähimmäisesi flunssatartunnalta. Asiasanat: lintuinfluenssa, influenssa, nuhakuume, rokotus, tartunta, kirjat, pelit, videot, ajanviete.

Sain tilaisuuden ahmia suomalaisia aikakauslehtiä parin viime vuoden ajalta. Aloitin Suomen Kuvalehdistä ja Helsingin Sanomien Kuukausiliitteistä , mutta pian kieriskelin jo ähkyssä. Suomen Kuvalehdet olivat peritylsiä ja laimeita kuten ennenkin. Edes kirja-arvioista ei ollut huvitukseksi , sillä ne olivat etupäässä lyhyitä juonireferaatteja. Sisustusta ja vaatemuotia Vaihdoin Kuukausiliitteiden pinoon. Luin lehteä aiemmin säännöllisesti enkä suinkaan vastentahtoisesti, ja niinpä yllätys oli suuri, kun tunsin hukanneeni punaisen langan. Silmiin pisti muiden muassa se, että lähes jokaisessa lehden numerossa esiteltiin näyttävästi joku kulttuurihistoriallisesti arvokas talo tai kuuluisan suomalaisen koreaksi laittama kaupunkihuoneisto. Suomessa asuessa tämä tuntui mitä luonnollisimmalta jutun aiheelta, sillä pitihän jostain saada mallia siihen, mitä kohden elämässään ponnistella . Kun sitten siirryin Kauneuteen&Terveyteen , olin ulalla kuin digiboksi Uralilla, sillä en...

Matkakirjailija Paul Theroux'n omaelämäkerta My Other Life on kirjailijan mukaan puolifiktiivinen . Se koostuu novelleista, joiden tapahtumapaikat seuraavat Theroux'n jalanjälkiä, henkilöinä ovat hän itse ja joukko lähipiiriin kuuluvia henkilöitä, mutta kaikki ei todellisuudessa ole tapahtunut aivan niin kuin tarinoissa kerrotaan. Vuosia ympäri maailmaa asuneen ja matkustaneen kirjailijan filosofiset huomiot, novellien eksoottiset miljööt ja viipyilevä tunnelma ovat nautittavia. My Other Lifen (Penguin Books, 1993) teksti on kerroksista ja etäännytettyä. Kietomalla niin sanotun eletyn elämän fiktioon Theroux vie sen abstraktimmalle tasolle, jossa yksittäisillä kokemuksilla on yleispätevämpää merkitystä. Oman elämänsä tarkkailija Yhtenä kirjan kantavista teemoista on pohdinta kirjailijan roolista . Thereoux'n mukaan kirjailija on tarkkailija, joka nousee arkipäiväisen yläpuolelle. Rooli yhdistyy My Other Lifessa vanhempaa Theroux'hun, joka kertoo elämästään ...