Päivi Kannisto

Beat-kirjallisuuden klassikko, jokaisen nomadin raamattu? Sain viimein luettua Jack Kerouacin On The Road -romaanin, joka näyttää kärsineen ajan hampaissa. Kuka enää hehkuttaisi jenkkilän läpi liftaamista? Uudessa-Seelannissa on paitsi paremmat maisemat, myös vähemmän terroristihysteriaa. Noh, asiaan. Epäilemättä On The Road (Penguin Books, London & New York, ei vuotta) oli ilmestyessään, vuonna 1957, sensaatio. Kukapa olisi tuolloin kyseenalaistanut vallitsevaa elämänmenoa ja jättäytynyt pois oravanpyörästä ? Kirjan päähenkilöt Sal ja Deankin potevat huonoa omaatuntoa valinnastaan ja esittävät toisilleen suorastaan superegomaisia kysymyksiä: olisiko sittenkin pitänyt mennä naimisiin ja hankkia kunnon työ, talo ja lapsia?

Suomi kunnostautui jälleen sananvapauden tyyssijana. Tämä sai vasemmistoradikaalina, vihertävänä liberalistikonservatiivina ja äärioikeistosossuna tunnetun Kirjatohtorin ottamaan Nettisensuuri-juttusarjassa kantaa päivän politiikkaan ja vaihtamaan tyylilajia. Suuri tapaus oli se, että armon vuonna 2008, tarkemmin toissapäivänä, suljettiin lapsipornosta ja sen suodattamisesta asiallisesti kertova sivusto lapsiporno.info . Syynä on se, että sivusto sisälsi linkkejä sellaisille sivuille, jotka keskusrikospoliisi on laittanut sulkulistalleen. Mitään inhonväristyksiä aiheuttaneita, Ars Fennica-palkintoa tavoittelevia lapsipornokuvia sivuilla ei ole.

Tutustuimme tänä syksynä belgialais-ranskalaiseen pariskuntaan, joka pyöräili Brysselistä Pekingiin. He seurasivat australialaisen Tim Copen ja Chris Hatharleyn reittiä Siperian halki, josta nämä kertoivat kirjassaan Off The Rails . Pariskunnan matkakertomus seuraili pitkälti esikuvaansa. Matkan varrelle oli siunaantunut monia ystävällisiä baabushkoja, jotka olivat tarjonneet syrjäseuduilla majasijaa. Kuva-albumeissa hymyili huivipäisiä, harvahampaisia mummoja ja venäläisiä äijäporukoita, jotka tarjosivat raittiille matkalaisille vodkaryyppyjä. Tunnelma oli lämmin ja sydämellinen, kuten olimme itsekin saaneet Santerin kanssa huomata junamatkallamme . Timin ja Chrisin unelma poiki siis uusia, jotka myös toteutettiin. Parempaa vastaanottoa kirjalle voi tuskin toivoa. Kuten kirjoitimme La Habanerassa : Unelmointi tekee hyvää, mutta unelmien toteuttaminen on parasta. Lue lisää: Dominiquen ja Cynthian matka polkupyörällä Belgiasta Pekingiin . Asiasanat: Tim Cope, Chris Hatharley, m

Minkälainen on intialainen Bollywood-kirja? Ryysyistä rikkauksiin näyttävissä kulisseissa ja lennokkaissa juonenkäänteissä? Kannattaa etsiä käsiin Vikas Swarupin, intialaisen diplomaatin, esikoisromaani Q and A . En itse tarttunut Swarupin kirjaan (Random House, Sydney, 2005. Suomennettu nimellä Tyhjentävä vastaus eli kuka voittaa miljardin ) heti nähtyäni sen hyllyssä, sillä takakansiteksti vaikutti pateettiselta: tietokilpailuun osallistunut mies vankilassa huijauksesta epäiltynä, maininnat hyvän ja pahan taistelusta. Ystäväni kuitenkin suositteli kirjaa ja kerran aloitettuani olin ahmaissut sen ennen kuin huomasinkaan.

Onko kirjoihisi ilmaantunut ikäviä tahroja argentiinalaisista , chileläisistä , espanjalaisista ja kiinalaisista punaviineistä? Kirjatohtori neuvoo, miten poistat läiskät näppärästi ja teet kirjoistasi jälleen kuin uusia. Temppu on yksinkertainen. Skannaa ensin tuhraantuneet sivut. Avaa sitten tiedostot kuvankäsittelyohjelmassa ja maalaa viiniläiskät piiloon. Kun olet tyytyväinen lopputulokseen, tulosta sivut. Varmista, että sivut tulostuvat oikean kokoisina niin, että voit liimata ne tuhraantuneiden päälle. Voilà, tahrat ovat poissa ja voit korkata onnistuneen tahranpoiston päätteeksi uuden punkkupullon. Tutustu koko Kirjat ja viini -juttusarjaan . Asiasanat: kirjat, viini, punaviini, tahra, tahranpoisto, skannaus, kuvankäsittelyohjelma, tulostus, liimaus.

Suurten kaupunkien ja erityisesti Pariisin lumovoima on yleismaailmallinen. Kaupunkiin kaihotaan Etelä-Amerikasta ja Aasiasta asti. Brasilialaiset ystäväni poseerasivat ylpeinä Eiffel-tornin juurella ja pari kiinalaista ystävääni puolestaan unelmoi ranskalaisista miehistä, jotka ovat karkeita kiinalaisia pehmeämpiä ja puhuvat tunteistaan. Käsityksiä on turha lähteä korjaamaan, sillä monille kiinalaisille elokuva ja kirjat edustavat todellisuutta. Yhtä varmasti kuin Pariisi on romantiikan pääkaupunki, ei Amerikassa syödä muuta kuin hampurilaisia. Mutta entä kun Pariisista kirjoittaakin britti, joka yrittää iskeä itselleen pariisilaisen tyttöystävän?

Maiju Lassila on loistava satiirikko. Jos Liika viisaan kääntäisi nykykielelle, se olisi kuuma peruna yhteiskunnan, ihmisjärjen ja uskonlahkojen kritiikissä. Vanhahtavassa kieliasussaankin se polttaa näppejä.