|
| |
Woody Allenin parodia venäläisen kirjallisuuden klassikoista vilisee kasakkahattuisia partasuita, huivipäisiä baabushkoja ja ortodoksipatriarkkoja. Allen itse istuu joukkoon kuin kala kuivalle maalle, kuten komediaan sopiikin.
| Elokuva | Love And Death/Sota ja rakkaus eli älkää ampuko Napoleonia |  |
| Vuosi | 1975 |
| Ohjaaja | Woody Allen |
| Pääosissa | Woody Allen, Diane Keaton |
| Maa | Yhdysvallat |
| Genre | Komedia, parodia |
| Käsikirjoitus | Woody Allen |
| Suomessa | Saatavana DVD:nä |
Love and Death (1975) on Woody Allenin Sota ja rauha ja Rikos ja rangaistus, parodia venäläisen kirjallisuuden klassikoista. Tarina alkaa dramaattisesti. Päähenkilö Boris Grushenko (Woody Allen) odottaa kuolemantuomiota Napoleonin murhayrityksestä ja pohtii: “Jos jumala on olemassa, hän on luuseri.”
Borisin vaiheita seurataan nuoruudesta rikokseen. Hän on vastahakoinen sankari, joka istuu elokuvan alussa teini-ikäisenä ullakolla miettimässä moraalia, jumalaa ja olemassaoloa pistooli kädessä kuten kunnon dostojevskiläisen kuuluu.
Kun Napoleon hyökkää Itävaltaan, alkaa sota. Pasifisti Boris lähtee rintamalle perhoskokoelma ja -haavi kädessään. Seuraa hieman samankaltaista kohellusta kuin komediassa Bananas, jossa Woody Allen törttöilee eteläamerikkalaisella sissileirillä. Tällä kertaa hän lentää kuulana tykin suusta ja saa kuulla motivaatiopuheita, joissa pelotellaan ranskalaisvaltaajien uhalla: “Haluatteko perheidenne syövän joka aterialla souffléta ja croissanteja?” Rintamalla kiertää isänmaallisesti blini-myyjä ja kuvassa vilahtaa myös pari cheerleaderiä kuin imperialistisena tulevaisuuden visiona.
Sotaisa tunnelma ulottuu ylhäisön makuuhuoneisiin. Kreivit ja kreivittäret sopivat salaisia yöllisiä tapaamisia. Boris vetää puoleensa kaunotar Alexandra Ivanovnan (Olga Georges-Picot), mikä johtaa tietysti kaksintaisteluun ennen kuin Boris purjehtii avioliiton satamaan nuoruudenrakkautensa Sonian (Diane Keaton) kanssa.
Perinteisellä tilannekomiikalla on loisteliaat puitteet salongeissa ja palatseissa, joissa soi kamarimusiikki, sinfoniat ja ooppera. Amerikkalaiset pääosan näyttelijät istuvat venäläisten karvahattujen alle kehnosti, mikä vain korostaa elokuvan parodista luonnetta. Amerikkalaiset osaavat harvoin tulkita venäläisyyttä, mutta Allenilta sekin sujuu komedian ja korkeakirjallisten viittausten keinoin yhtä vaivattomasti kuin sci-fi- tai dokumenttiparodiat.
Asiasanat: Woody Allen, Love and Death, Sota ja rakkaus eli älkää ampuko Napoleonia, komedia, elokuva, elokuva-arvio, Diane Keaton, Sota ja rauha, venäläinen klassikko, moraali, jumala, olemassaolo, Napoleon, sota.
Lue lisää »
 Selailin vanhaa Bangkok Post -sanomalehteä, jossa oli noteerattu Suomen tuore vaalitulos. Perussuomalaiset oli käännetty muotoon True Finns eli tosisuomalaiset.
Olisiko osuvampi käännös Simple, Yksinkertaiset? Vai Basic, Alkeelliset tai ehkä jopa Elementary eli Perus- aivan kuten sanassa peruskoulu. Ajatuskulku olisi näissä käännöksissä yhtä yksinkertainen kuin perussuomalaisten populismissa: me ei haluta muita meidän jääkaappiin syömään meidän maksalaatikkoja, juomaan meidän viinoja ja viemään meidän naisia. Hus pois pahat ulkomaalaiset!
Mikä sitten on meidän? Suomalaisuus on pelkkää ruotsalaista ja venäläistä lainaa, kuten kansallisfilosofi J.V. Snellman postmodernin tekotaiteellisesti totesi. Kansallisuusaate vain sattui sopimaan 1800-luvulla eliitin pirtaan, sillä sen avulla kansa saatiin sidottua turpeeseen ja pidettyä nöyränä.
Vuosisadat ovat vaihtuneet, mutta kansallismielisyys palvelee yhä valtaa tavoittelevien pyrkimyksiä. Äänestäjille luvataan valoisampaa tulevaisuutta, mutta tosiasiassa hyöty sataa puolue-eliitin laariin. Ahneus ja korruptio korjaavat tilanteen onneksi nopeasti. Vai tietääkö joku puolueen, joka olisi pitänyt lupauksistaan kiinni ja ajanut muuta kuin omaa etuaan missään maailmassa?
Asiasanat: Perussuomalaiset, True Finns, Simple Finns, Basic Finns, Elementary Finns, politiikka, populismi, rasismi, ulkomaalaisviha, kansa, oma etu, korruptio, ahneus, Timo Soini, Suomi.
Lue lisää »
 Belgialaisen Jean-Philippe Toussaint'n puhdas ja tarkkapiirtoinen kieli vie metafyysiselle matkalle näennäisen yksinkertaisen tarinan muodossa.
Faire l'amour (2002, ei suomennettu.) eli Rakastella on kuvaus yhdestä yöstä Tokiossa, rakkaussuhteen päättymisestä. Se on sensuelli ja julma sortumatta kliseisiin.
Toussaint'n tyyli on muuttunut edellisten teosten, etenkin Kylpyhuoneen jälkeen vuolaammaksi. Tarina on silti tuttuun tapaan minimalistinen. Siitä ei käy ilmi, miksi pariskunta eroaa ja mikä on heidän historiansa. Kertoja sanoo: “Rakastimme, mutta emme enää sietäneet toisiamme.” Kertoja on tuttuun tapaan nimetön ja vailla merkittäviä ominaisuuksia, mutta tällä kertaa hänellä ei ole kylpyhuoneessa majailevan kollegansa herkullista ja hienovireistä ironian tajua.
Faire l'amour on melankolinen ja kiinnittyy hetkeen: ajatuksiin, tekoihin, esineisiin, valoihin, varjoihin. Kieli on yhtä aikaa poeettista ja metafyysistä sileän pinnan alla.
Aikaeron tuomaa unetonta yötä lumisessa Tokiossa täyttävät pinnan alla muhiva intohimo ja tunteiden julmuus, höyryävät cappuccinot ja yöllinen uinti hotellin katolla uima-altaassa. Kaiken ylle heittää uhkaavan varjon kertojan matkalaukussa kuljettama suolahappo. Toussaint'n erikoislahja on kirjoittaa tuokiokuvia, tiivistyneitä hetkiä, jotka ovat itsessään täysiä.
Asiasanat: Jean-Philippe Toussaint, Faire l'amour, romaani, kirja-arvio, Ranska, Tokio, Japani.
Lue lisää »
Mitä tehdä, kun keski-ikä vaivaa ja parisuhde on muuttunut tylsäksi? Woody Allenin murhamysteerissä aletaan leikkiä yksityisetsivää.
| Elokuva | Manhattan Murder Mystery/Manhattanin murhamysteeri |  |
| Vuosi | 1993 |
| Ohjaaja | Woody Allen |
| Pääosissa | Woody Allen, Diane Keaton, Anjelica Huston, Alan Alda |
| Maa | Yhdysvallat |
| Genre | Komedia |
| Käsikirjoitus | Woody Allen, Marshall Brickman |
| Suomessa | Saatavana DVD:llä |
Manhattan Murder Mystery (1993, suomennettu nimellä Manhattanin murhamysteeri) on hauska pieni komedia. Se kertoo keski-ikäisestä pariskunnasta, Liptonista (Woody Allen) ja Carolista (Dianne Keaton), joiden elämä on muuttunut vaimon mielestä turhan tylsäksi. Jännitystä haetaan naapurinrouvan kuolemasta. Carol epäilee aviomiestä murhasta. Hän tunkeutuu miehensä vastustuksesta huolimatta naapurien asuntoon etsimään johtolankoja.
Vaikka murha kutkuttaa mieltä ja antaa aihetta spekulaatioille, ei se ole elokuvan keskiössä. Valokeila on suunnattu Carolin ja Liptonin suhteeseen. Parin yhteiselo on harmonista, mutta elämältä halutaan erilaisia asioita. Carolista murha on jännittävintä, mitä heille on avioliiton aikana tapahtunut, kun taas Liptonin mielestä se on liiankin jännittävää. Hänelle olisi riittänyt kalastusretki tai isänpäivän vietto.
Carolin leikkikumppaniksi tulee pariskunnan yhteinen ystävä Ted (Alan Aida), jolla seikkailunhalua riittää. Sukeutuu kilpailutilanne, joka ajaa kustantajana työskentelevän ja heiveröisen Liptonin yrittämään parhaansa klaustrofobiasta ja muista neurooseistaan huolimatta.
Kukapa ei olisi joskus kaivannut päähenkilöiden tavoin elämäänsä ruudinkäryä? Elokuvaan on helppo samastua ja nauttia taidokkaasti toteutetusta ja höyhenenkevyestä ajatusleikistä, jossa täydennetään murhatarinan aukkoja. Päästään identiteetin vaihtoon, tuoreeseen rakkauteen ja vanhan alta pois raivaamiseen, täydelliseen rikokseen. Mutta onko sellaista olemassa? Viekö kaunis teoria voiton tapahtumista?
Asiasanat: Woody Allen, Manhattan Murder Mystery, Manhattanin murhamysteeri, elokuva, elokuva-arvio, komedia, mysteeri, Diane Keaton, Alan Aida, Anjelica Huston, murha, yksityisetsivä, keski-ikä, pariskunta, tylsyys, jännitys, ajatusleikki, Manhattan, New York, Yhdysvallat.
Lue lisää »
 Näytelmäkirjailija Eugène Ionesco on kirjoittanut yhden ainoan romaanin. Se kertoo miehestä, joka saa 35–vuotiaana perinnön ja vetäytyy maailmasta. Hänestä tulee filosofi.
Romaani Le solitaire (1973, suomennettu nimellä Erakko) on tuttua Ionescoa. Lyhyitä, yksinkertaisia lauseita ja eksistentialismin teemoja.
Päähenkilö ei tunne olevansa kotonaan maailmassa tai omissa nahoissaan (“Je me sentais mal à l'aise dans ma peau”). Hän tuntee inhoa (“la nausée”), kärsii muista ihmisistä (“les autres”), pohtii tyhjyyttä ja olematonta (“le néant”). Hän on elämässään kuin Sisyfos, joka palaa aina alkuunsa (“retourne sans cesse au commencement”).
Päähenkilö viettää pikkuporvarillista elämää ja pohtii asioita. Yksityiskohtaiset kuvaukset hänen päiväohjelmastaan luovat mielenkiintoisen, estoisen sankarin henkilökuvan, mutta loppuratkaisu jättää hieman onton olon. Samaa ei tapahdu Ionescon näytelmissä, kuten Oppitunnissa ja Sarvikuonoissa. Näytelmän toiminnallisuus sopii miehen pirtaan sittenkin paremmin.
Asiasanat: Ionesco, Eugène Ionesco, näytelmäkirjailija, Le solitaire, romaani, Oppitunti, Sarvikuonot, eksistentialismi, inho, vieraus, Sisyfos.
Lue lisää »
 Olet saattanut jo ehdokaslistoilta huomata, että Santeri on ehdolla tulevissa eduskuntavaaleissa. Ehdokkuuden takia olemme pikapuoliin palaamassa Suomeen ja kaipaisimme vinkkejä sopivista vuokra-asunnoista Helsingin keskustan tuntumassa. Merinäköala ja oma puutarha olisivat plussaa.
Santerin vaaliteemoihin kuuluvat monikulttuurisuus, suvaitsevaisuus, antinationalismi, yksilönvapaudet, veganismi, paganismi, moottoriajoneuvojen käytön kieltäminen ja taloudellinen yhdenvertaisuus.
Santeri on sitoutunut vaatimaan julkisen sektorin puolittamista talouden tasapainottamiseksi. Lisäksi hän ajaa talouden ja tuotannon laskua teemalla “vähemmän on enemmän”. Pelastamalla maapallon pelastamme itsemme. Tervetuloa osallistumaan kampanjaan, levittämään sanaa ehdokkuudesta ja lahjoittamaan rahaa.
Voit lukea lisää Santerin vaaliteemoista virallisilta vaalisivuilta osoitteessa http://sites.google.com/site/aanestasanterieduskuntaan
Menestystä Santerille!
Asiasanat: Santeri Kannisto, eduskuntavaalit, 2011, äänestä, tue, vaalirahoitus, lahjoita, anna rahaa, lähetä rahaa, paljon rahaa, enemmänkin saa lahjoittaa, ihan totta, kiitos.
Lue lisää »
| |
