Sivutilaa myytävänä | Kirjallisuus ja tuotesijoittelu
Product placement eli tuotesijoittelu on tuttu ansaintakeino elokuvantekijöille. Matkapuhelimista ja vaatteista on siirrytty uutuuselokuvissa matkailuun, kuten Vicky Cristina Barcelona, Bangkok Dangerous ja Transsiberian osoittavat. Kirjoitin aiheesta jutun Uuteen Suomeen. Tässä juttusarjassa perehdytään tuotesijoitteluun kirjallisuudessa.
Elokuvantekijät saavat yrityksiltä ja matkailutoimistoilta rahaa, tukia tai tuotteita mainostilan vastineeksi. Katso oheisesta videosta, miltä Suomen matkailumainos voisi näyttää elokuvana.
Kirjallisuudessa tuotesijoittelutapauksia tiedetään vain kourallinen ja sopimukset ovat elokuvamaailmaan verrattuna salamyhkäisiä ja vaatimattomia.
Bill Fitzhugh ja Seagram
Mississippiläinen Bill Fitzhugh on mahdollisesti ensimmäinen tuotesijoitteludiilin tehnyt kirjailija. Seagram antoi hänen kirjalleen Cross Dressing (Morrow, 2000. Ei suomennettu.) viinahöyryistä vauhtia maltaisen brändin mainitsemisesta. Fitzhugh kommentoi sopimusta The Guardianiin kirjoittamassaan kolumnissa:
- Minut muistetaan miehenä, joka tuhosi kirjallisuuden. (--) Miten tein sen? Yksinkertaista. Olin ensimmäinen romaanikirjailija, joka käytti tuotesijoittelua fiktiossa. Miten tällaiset törkeät ajatukset tulivat mieleeni? Vastaus on jälleen yksinkertainen. Työskentelen kirjabisneksessä. Valitettavasti kirjojen kirjoittaminen ei riitä, niitä täytyy myös markkinoida, ja ainakin USA:ssa kustantajat eivät ole tunnettuja siitä, kuinka hyvin he markkinoivat keskitasoisten kirjailijoidensa teoksia. (Käännös PK.)
Fitzhugh'n Cross Dressingin päähenkilö on mainostoimistokiho ja teos satirisoi amerikkalaista kulutuskulttuuria. Fitzhugh'n mukaan tuotesijoittelu tuntui tässä kontekstissa luonnolliselta. Vitsiä ei kuitenkaan ymmärretty. Kirjallisuus ja kirjailijuus kun ovat asioita, joista ei ole lupa tehdä pilaa.
Fay Weldon ja Bulgari
Bulgari-jalokiviliike maksoi brittiläiselle Fay Weldonille siitä, että liikkeen nimi mainittiin kirjassa The Bulgari Connection (Flamingo Press, 2001. Ei suomennettu.) suotuisasti vähintään kaksitoista kertaa. Weldon ei salaillut sponsorointia, vain saamansa rahasumman, ja nimesi koko kirjan maksajan mukaan. Jo kirjan alussa hengaillaan Bulgarin Lontoon-liikkeen edessä ja valmistaudutaan tuhlamaan 18 000 puntaa kaulakoruun.
Kirjaa painettiin aluksi vain 750 kappaletta Bulgarin uuden Lontoon-liikkeen avajaisia varten. Kirjailija tuli paikalla näyttävässä Bulgarin kaulakorussa. Myöhemmin myös Weldonin brittiläinen ja yhdysvaltalainen kustantaja, HarperCollins ja Grove/Atlantic julkaisivat kirjan.
Yhteistyösopimus herätti kateutta ja arvostelua. The Bulgari Connectionia naljailtiin ammattipiireissä Vulgariksi. Feldon kommentoi, ettei liitto rahan kanssa riskeerannut hänen uraansa, sillä hän ei kuitenkaan olisi voittanut Booker Prize -kirjallisuuspalkintoa. Päinvastoin, tuotesijoittelu toi runsaasti julkisuutta ja lisäansioita.
- Yhdysvalloissa tai Englannissa työskentelevä kirjailija on onnekas, jos hän tienaa enemmän kuin elantonsa. Syytän lukijoita, en kirjailijoita. He ovat laiskoja eivätkä lue läheskään tarpeeksi. Jos he lukisivat, tällaisia keinoja ei tarvittaisi, Fay Weldon vitsaili Publishers Weekly -lehdelle. (Käännös PK.)
Asiasanat: tuotesijoittelu, product placement, kirjallisuus, Vicky Cristina Barcelona, Bangkok Dangerous, Transsiberian, Uusi Suomi, Bill Fitzhugh, Seagram, Fay Weldon, Bulgari, yhteistyösopimus, kulutuskulttuuri, HarperCollins, Atlantic/Grove, kirjallisuuspalkinto, Booker Prize.
