Päivi Kannisto

This blog entry is also available in English . En ollut lukenut moniakaan matkakirjoja ennen omaa täysipäiväistä (mutta ei -päistä) matkailijanuraamme. Ihmettelin, mitä relevanssia jonkun toisen kokemuksilla satunnaisista maailman kolkista mahtoi olla. Oli tärkeämpää päästä itse näkemään ja kokemaan. Sitä paitsi pidin matkakirjoihin olennaisesti kuuluvia, yksityiskohtaisia maisemakuvauksia pitkästyttävinä. Oman paimentolaiselämän myötä aikaa riittää palmupuiden norjien runkojen ja lehvien suhinoiden kuvauksillekin. Kiinnostavinta matkakirjallisuudessa on kuitenkin sen sijoittuminen länsimaisen, keskiluokkaisen elämänmenon ulkopuolelle. Koska toisiin elämäntapamatkailijoihin törmää ani harvoin tien päällä, kirjoista pääsee peilaamaan kokemuksia. Sanottu ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että valtaosa matkakirjallisuudesta on edelleenkin erinomaisen epäkiinnostavaa. Genreä vaivaavat kuolemanvakavuus, kirjoittajien itsekehu ja paatos. Omakehu ja suitsukkeet haisevat Tyypillinen

Sarja matkakirjallisuudesta jatkuu. Tällä kertaa sukelletaan fiktion ja tositv:n maailmaan, jossa elämä on matka. Matka on kirjailijalle teemana mitä otollisin, sillä se sisältää ylenmäärin toimintaa. Jo Aristoteles totesi, että luonteet syntyvät nimenomaan toiminnasta. Päänsisäisestä kuvauksesta tulee helposti monologimössöä, vellovaa itsekehua ja -sääliä, jota ainakin suomalaisessa nykykirjallisuudessa riittää luettavaksi kyllästymiseen asti. Tehdään siis kerrankin jotakin ja lähdetään seikkailemaan. Äktzöniä! Matkaa käytetään fiktiossa usein konkretisoimaan muutosta, jota päähenkilö käy läpi elämässään. Tunnetuimpia esimerkkejä ovat kehityskertomukset, kuten Paulo Coelhon Alkemisti ja Hermann Hessen Siddartha tai John Bunyanin Kristityn vaellus . Henkilö etsii elämänsä tarkoitusta kulkemalla erilaisten ihmisten ja kulttuurien parissa ja ottamalla haasteita vastaan.

Oletko koskaan miettinyt, millaista olisi olla joku toinen, jossain toisaalla ja mieluiten toisessa ulottuvuudessa? Matkakirjallisuutta käsittelevän sarjan kolmannessa osassa ovat vuorossa päiväunelmat. Mielikuvituksessa teet matkoja, joiden rinnalla hurjimmatkin maailmanvalloitustarinat kalpenevat. Kaunokirjallisuuden erinomaisuus piilee siinä, että mikään ei ole mahdotonta. Voit liitää vapaasti toisin kuin fyysisessä maailmassa, jossa täytyy takuta mm. viisumien ja rajamuodollisuuksien kanssa. Jo ennestään ahdasta maapalloa jaetaan aina vain pienempiin pläntteihin, joita vartioidaan mustasukkaisesti. Kulkuneuvot ovat kivikautisia ja henkiset esteet usein ylitsepääsemättömiä. Marsin-visiitistä tai aikamatkasta on turha haaveilla, jos matkanteko ei onnistu edes Kalliosta Eiraan tai Tampereelta Turkuun.