Viattomuuden aika | Martin Scorsese

Rikas epookkidraama kuvaa sisäistä tyhjyyttä ja tukahdutettuja tunteita.

Elokuva	The Age Of Innocence/Viattomuuden aika
Vuosi	1993
Ohjaaja	Martin Scorsese
Pääosissa	Daniel Day-Lewis, Michelle Pfeiffer, Winona Ryder, Joanne Woodward, Geraldine Chaplin, Richard E. Grant, Miriam Margolyes
Maa	Yhdysvallat
Genre	Draama
Käsikirjoitus	Jay Cocks, Martin Scorsese. Perustuu Edith Wartonin samannimiseen romaaniin (1920).
Suomessa	Saatavana DVD:llä

The Age Of Innocence (1993, suomennettu nimellä Viattomuuden aika) perustuu Edith Whartonin samannimiseen, Pulitzer-palkittuun romaaniin (1920). Se ei tunnu ilmeiseltä valinnalta ohjaajalle, jonka työt ovat olleet verisiä ja paranoidisia macho-kulttuurin tuotteita, kuten Mean Streets, Taxi Driver, Raging Bull ja Casino.

Scorsesea kiinnostivat Whartonissa tukahdutetut tunteet ja intohimot sekä pyrkimys status quohon, tapojen ja sosiaaliluokkien pysyvyyteen. Kysymykset ovat edelleen mitä ajankohtaisempia. Ihmiset verhoutuvat naamioin toisten katseelta ja näin tehdessään hukkaavat itsensä, omat ajatuksensa, tunteensa ja vapautensa. Niin yhteiskunnassa kuin yksilöiden elämässäkin kaikki on ennakoitavaa, tuttua ja säädyllistä aina tekopyhyyteen asti, kunnes jokin ulkopuolinen voima horjuttaa järjestystä.

Viattomuuden ajassa ulkopuolista voimaa edustaa Euroopasta saapunut kreivitär Ellen Olenska (Michelle Pfeiffer), jonka menneisyys ja käyttäytyminen kuohuttaa New Yorkin vanhoillisia seurapiirejä. Kreivitär Olenska ei kunnioita etikettiä. Hän on eroamassa aviomiehestään vasten yleistä moraalikäsitystä. Hän muodostaa uhan ja häntä hyljeksitään, kunnes salaisesti uusia ideoita kannattava lakimies Newland Archer (Daniel Day-Lewis) auttaa hänet alkuun.

Juonikaskasvoinen Newland muistuttaa hieman Choderlos de Lacloksen varakreivi Valmontia, joka on kirjeromaaniin perustuvan elokuvan Valheita ja viettelijöitä (1988) päähenkilö. Newland on tosin edeltäjäänsä nähden pidättyväisempi intohimoissaan. Vaikka hän rakastuu kreivitär Olenskaan, hän ei peru avioliittoaan sievän, lapsenomaisesti sulhastaan ihailevan May Wellandin (Winona Ryder) kanssa. Nuoripari lähtee Lontooseen katsomaan vanhan maailman nähtävyyksiä kuten tapoihin kuului.

Newland palaa vain sisäisesti. Rohkeimmillaan hän tunnustaa kreivittärelle katkeraan sävyyn, että tämä antoi hänelle ensi silmäyksen oikeaan maailmaan, mutta pakotti sitten takaisin valheelliseen. Newland on New Yorkin seurapiirien jäsenten tavoin tehnyt elämästään vankilan ja mieluummin teeskentelee. Ylhäisön arvomaailma on pikkuporvarillisuudessaan kuin Helvi Hämäläisen Säädyllisestä murhenäytelmästä. Todellisia tunteita eletään vain oopperan ja teatterin näyttämöllä, jonne ylhäisö tungeksii ahkeraan.

Elokuva on paitsi vaikuttava kuvaus elämättömästä elämästä, myös näyttävä epookkidraama 1870–luvun New Yorkista. Kamera kiertää kristallikruunuissa ja -laseissa, posliiniastioissa, pöytähopeissa, taidokkaasti asetelluissa ruoka-annoksissa, ylellisten sisustusten yksityiskohdissa kuten takkatulessa, muotokuvissa, sikarilaatikoissa, kukissa ja sylikoirissa. Kaikki on asetelmallista. Illallispöydässä kamera kohdistuu puhujaan, jonka ympärillä on kaksi kynttilää kehyksinä. Kuvat korostavat teennäisyyttä. Kaikki julkiset esiintymiset on tarkkaan harkittu ja suunniteltu. Aitoudelle ja välittömyydelle ei ole sijaa: “Kaikki elivät hieroglyfisessä maailmassa. Oikeita asioita ei koskaan sanottu tai tehty tai edes ajateltu. Niitä esittivät keinotekoiset merkit.”

Tarina on saagamainen. Sitä johdattaa Scorseselle tuttuun tapaan minäkertoja, joka tekee elokuvaan hieman kirjallisen, tosin myös sisältöä tukevan harkitun vaikutelman.

Asiasanat: Martin Scorsese, The Age Of Innocence, Viattomuuden aika, elokuva, elokuva-arvio, draama, Daniel Day-Lewis, Michelle Pfeiffer, Winona Ryder, pikkuporvarillinen, säädyllinen, tukahdutetut tunteet, New York, Yhdysvallat.

Lue lisää »

Vähemmän haitallista | Eufemismit

Ydinvoiman sanotaan olevan vähemmän haitallista kuin hiilivoima. Se ei saastuta eikä ilmaan vapaudu radioaktiivisia hiukkasia, kuten hiilen poltosta.

Jos ydinvoimalan jäähdytys pettää, on vähemmän haitallista päästää reaktorista höyryä ulos kuin antaa reaktorin ylikuumeta.

Yleisölle on vähemmän haitallista vakuuttaa kaiken olevan kunnossa, sillä muuten seuraisi paniikki ja vielä suurempia haittoja kuin karkuun päässeestä säteilystä.

On vähemmän haitallista jäähdyttää ylikuumenevaa reaktoria merivedellä ja ohjata säteilevä vesi takaisin mereen kuin antaa reaktorin ylikuumentua.

On vähemmän haitallista kertoa karkuun päässeen säteilyn olevan lähes normaalia taustasäteilyä kuin lietsoa paniikkia ja ajaa ihmiset hamstraamaan jodia.

On vähemmän haitallista kertoa reaktorin räjähtäneen, mutta sen suojakuoren pitävän, kuin aiheuttaa jättimäinen, hallitsematon muuttoaalto pois radioaktiivisen laskeuman tieltä.

Kun reaktori on sulanut, on vähemmän haitallista kertoa, että se saadaan turvallisesti peitettyä eikä säteilyä pääse jatkossa enää ilmaan.

On vähemmän haitallista kertoa ihmisille, että uusi suojakuori pitää ja he ovat turvassa kuin kertoa heidän kuolevan pian säteilyyn. Ei ole mitään syytä rasittaa heidän viimeisiä elinpäiviään turhilla teknisillä yksityiskohdilla.

Vai olisiko sittenkin vähemmän haitallista vähentää kulutusta vastaamaan paremmin maapallon kantokykyä kuin käyttää ydinvoimaa?

Asiasanat: Ydinvoima, vähemmän, haitallista, kivihiili, hiukkanen, säteily, radioaktiivinen, laskeuma, turvallista, STUK, säteilyturvakeskus.

Lue lisää »

Huhtikuun tytöt | Reijo Mäki

Reijo Mäen kuudestoista yksityisetsivä Vares -kirja on moni-ilmeisempi ja rönsyilevämpi kuin koskaan.

Kauniille naisille perso Jussi Vares saa haastavan tehtävän. Hän tutkii Kyllikki Saaren ja Bodom-järven murhille vertoja vetävää historiallista rikosta. Kolme kaunista tyttöä on kadonnut peräjälkeen tietymättömiin. Kaksikymmentä vuotta vanha rikos on edelleen ratkaisematta.

Jeesus ratkaisee rikoksen

Tarina rönsyilee niin, että Vareksen tutkimuksia tärkeämmiksi nousevat hänen tuttunsa alamaailmasta ja eduskunnasta. Dekkarisarjan sex appeal lienee siinä, että lukijat — ennen kaikkea turkulaiset — saavat hänen kauttaan tutustua arkisen ympäristönsä jännittävämpään ja kiihottavampaan puoleen: alamaailmaan, S/M-piireihin, erotomaanien kokouksiin ja julkkisten salattuun elämään. Kun Vareksen aika kuluu enimmäkseen Turun mafiaa tavatessa apteekkiravintolassa, rikoksen ratkaisee lopulta hänen adoptoimansa kissa Jeesus.

Mäen dekkareissa ihmiset puhuvat kuten arkielämässäkin: jaarittelevat, kertovat puujalkavitsejä ja viljelevät kliseitä. Pitkä tarina soljui kuitenkin äänikirjana leppoisasti.

Asiasanat: Reijo Mäki, Huhtikuun tytöt, rikos, murha, katoaminen, yksityisetsivä, Jussi Vares, Turku, turkulainen, klisee, puujalkavitsi, kirja, arvio, kirja-arvio.

Lue lisää »