|
| |
 Ellisin uutuuskirja osoittaa, että kaupallisuuden vaateet eivät useinkaan käy yksiin luovan työprosessin kanssa. Imperial Bedrooms on tuupattu markkinoille väkinäisesti ja keskeneräisenä kuin Nokian kännykät.
Imperial Bedrooms (ei vielä suomennettu) on jatko-osa Ellisin esikoisteokselle Alta nollan. Parikymppiset päähenkilöt ovat varttuneet keski-ikään. Clay on menestyvä käsikirjoittaja, joka sukkuloi New Yorkin ja Los Angelesin luksusasuntojensa väliä. Hän nauttii hännystelijöistä, jotka halajavat osia elokuviin.
Yksi liehittelijöistä on Rain, jonka tarina on klassinen: tyttö on kaunis, mutta lahjaton. Hän haluaa rikkaan suojelijan, joka auttaisi uralla eteenpäin sänkykamarin kautta. Kun Clay ihastuu Rainiin, alkaa tapahtua outoja. Clayn kännykkään ilmaantuu outoja viestejä ja miehestä tuntuu kuin häntä seurattaisiin ja aivan kuin asunnossakin olisi vierailtu luvatta. Paranoiaa vai vainoa? Ellis kylvää vihjeitä saman pitkäpiimäisen kaavan mukaan, jolla henkilöiden väliset keskustelut polkevat paikallaan: ne ovat täynnä tyhjää.
Kirja on pettymys. Henkilöt ovat väsyneen oloisia, särmättömiä. Jokaiselle löytyy klooninsa, sillä kukaan ei erotu joukosta hyvässä eikä pahassa, mutta tästäkään teemasta ei löydy ironiaa kuten Amerikan Psykossa. Tulee väistämättä mieleen, että teos on pukattu ulos kustantajan vaateesta. Maineen ylläpitäminen vaatii julkaisuja ja niistä seuraavia mediajuttuja säännöllisin väliajoin — oli sanottavaa eli ei. Tämä uutuustuote jää valitettavasti edeltäjästään ja saa arvosanakseen alta nollan.
Asiasanat: Bret Easton Ellis, Imperial Bedrooms, romaani, kirja, kirja-arvio, Alta nollan, Amerikan Psyko, käsikirjoittaja, julkkis, julkisuus, menestys, kustantaja, kaupallisuus, Yhdysvallat.
Lue lisää »
 Amélie Nothombin romaanissa Acide sulfurique uusi keskitysleirejä jäljittelevä sarja on aloittanut tuotantokautensa. Kansa kohisee ja kerääntyy vastaanottimien ääreen monilukuisempana kuin koskaan. Nekin, joilla ei ole televisiota, työntyvät naapurin sohvalle töllöttämään.
Acide sulfurique (Ei suomennettu.) on kuvaus yhdestä tämän päivän turhakkeesta, tosi-tv:stä. Nothombin tarina seuraa sen populistista logiikkaa: koukut käyvät yhä julmemmiksi katsojalukujen kasvattamiseksi ja kamerat seuraavat osallistujia kaikkialle. Kuten kirjailija J. G. Ballard kirjoitti romaanissaan Super Cannes: "La violence est la poésie du XXIe siècle", väkivalta on 2000-luvun runoutta.
Kyyninen ja harmaa
Kun yleisö alkaa puolen vuoden jälkeen kyllästyä keskitysleirileikkeihin, täytyy keksi' jotain uutta. Vastauksena on interaktiivisuus. Katsojat saavat valita, kuka eliminoidaan seuraavaksi vankien joukosta. "Vint le moment où la souffrance des autres ne leur suffit plus; il leur en fallut le spectacle." eli kun toisten kärsimys ei enää riitä, siitä tehdään spektaakkeli.
Pienoisromaanin päähenkilöinä ovat leirillä hengestään kamppailevat kaunis Pannonique, taiteilijanimeltään CKZ114, ja hänen vastakohtansa Zdena. Tuloksena on klassinen hyvän ja pahan kohtaaminen hieman kuten Nothombin Antikrista-romaanissakin. Kummatkin henkilöistä ovat muutaman löyhän idean ruumiillistumia.
Huolimatta ajankohtaisuudestaan ja aiheensa osuvuudesta Acide sulfuriquen tarina ei herää eloon. Se on kyyninen, harmaa ja osoitteleva, täynnä latteuksia kuten "Ihminen on ihmiselle susi" ja "Meissä kaikissa asuu tirkistelijä". Se ei jää edes häiritsemään.
Asiasanat: Amélie Nothomb, Acide sulfurique, rikkihappoa, tosi-tv, reality-tv, keskitysleiri, katsojaluvut, julmuus, interaktiivisuus, kärsimys, vanki, hyvä, paha, ihminen on ihmiselle susi, tirkistelijä.
Lue lisää »
Oskar Roehlerin Alkeishiukkaset perustuu Michel Houellebecqin samannimiseen romaaniin. Elokuva on epätasainen, mutta enemmän Houellebecqin näköinen kuin kirjailijan omatekoinen ohjaus Mahdollinen saari.
| Elokuva | Elementarteilchen / Atomised / The Elementary Particles / Alkeishiukkaset | 
|
| Vuosi | 2006 |
| Ohjaaja | Oskar Roehler |
| Pääosissa | Moritz Bleibtreu, Franka Potente, Christian Ulmen, Martina Gedeck |
| Maa | Saksa |
| Genre | Draama |
| Käsikirjoitus | Michel Houellebecq, Oskar Roehler. Perustuu Michel Houellebecqin romaaniin Les particules élémentaires (1993). |
| Suomessa | Saatavilla DVD:nä |
Alkeishiukkaset (2006) kertoo kahdesta kolmekymppisestä velipuolesta, Michaelista ja Brunosta, joilla on tunne-elämän ongelmia. Koulussa kirjallisuutta opettava Michael (Christian Ulmen) vokottelee luokkansa teinityttöä impotenssinsa hoitamiseksi. Bruno (Moritz Bleibtreu) taas on sisäänpäin kääntynyt genetiikan tutkija, edelleen neitsyt. Molemmat pojat ovat kasvaneet isovanhempien hoivissa, sillä kaunis ja eloisa hippiäiti (Nina Hoss) ei halunnut lapsista muistutusta ikääntymiselleen.
Michaelista on saatu hienosti aikaan epäsympaattinen kuva hermoheikkona tempoilijana, joka on puuttuvan potenssinsa ja vaikean äitisuhteensa vanki. Eräs elokuvan tiheimmistä kohtauksista nähdään, kun Michael päästää äitiä kohtaan tuntemansa aggressiot ulos tämän kuolinvuoteen ääressä. Katkeruutta elättelevän miehen elämä on jatkuvaa taistelua eikä suhde swingeri Christianen (Martina Gedeck) kanssa tuo kuin väliaikaista helpotusta seksin nälkään, joka käänteisesti ilmentää kuolemanpelkoa. Bruno on veljeksistä tasaisempi. Hän löytää onnen lapsuudenrakastetustaan Annabellestä (Franka Potente).
Tiedemies Brunon kautta päästään tutustumaan Houellebecqin pakkomielteeseen: lisääntymisen ja seksin erottamiseen toisistaan kloonauksen avulla. Teema jää elokuvassa kuitenkin pinnalliseksi ja irralliseksi. Kokonaisuutenakin Roehlerin ohjaus on päättämätön. Amerikkalaisella popmusiikilla parodioidaan teinileffan kevyttä tunnelmaa, toisaalta taas revitellään houellebecqiläisittäin muka-tabuilla: seksillä, parinvaihdolla, kuolemalla ja pedofilialla.
Loppuratkaisu voi tuottaa kirjan lukeneille hienoisen yllätyksen. Elokuva päättyy eri tavoin kuin romaani, ohjaaja Oskar Roehlerin mukaan siksi, että hän ei saksalaisena halunnut juhlia uuden, ylemmän rodun voittokulkua.
Asiasanat: Elemenarteilchen, Atomised, Elementary Particles, Alkeishiukkaset, elokuva, elokuva-arvio, Oskar Roehler, Michel Houellebecq, Les particules élémentaires, Christian Ulmen, Moritz Bleibtreu, seksi, impotenssi, neitsyys, lisääntyminen, kloonaus, ihmissuhteet, Saksa, Ranska.
Lue lisää »
| |
Ellisin uutuuskirja osoittaa, että kaupallisuuden vaateet eivät useinkaan käy yksiin luovan työprosessin kanssa. Imperial Bedrooms on tuupattu markkinoille väkinäisesti ja keskeneräisenä kuin Nokian kännykät.
