|
| |
Tappaja sisälläni perustuu pulp-kirjailija Jim Thompsonin kehuttuun kioskiromaaniin vuodelta 1952. Ohjaaja Michael Winterbottomin versio aiheesta jää kalpeaksi ja vuotavaksi kuin Casey Affleckin ääni päähenkilön roolissa, mutta elokuva jättää sentään tilaa tulkinnoille.
| Elokuva | Tappaja sisälläni/The Killer Inside Me |  |
| Vuosi | 2010 |
| Ohjaaja | Michael Winterbottom |
| Pääosissa | Casey Affleck, Jessica Alba, Kate Hudson |
| Maa | Yhdysvallat |
| Genre | Rikos, jännitys |
| Käsikirjoitus | John Curran. Perustuu Jim Thompsonin samannimiseen romaaniin vuodelta 1952. |
| Suomessa | Ensi-ilta 8.10.2010 |
The Killer Inside Me (2010, suomennettu nimellä Tappaja sisälläni) -elokuvan päähenkilö on Lou Ford. Mies työskentelee pikkukaupungin apulaissheriffinä 50-luvun Texasissa ja pääsee pätemään puhtoisena poikana paikallisten silmissä.
Hyvätapaista, mutta kyynistä ja karskia esittävä heinähattu-Lou osoittautuu epävarmaksi miehisyydestään ja identiteetistään. Hänen äänensä vuotaa pienenä ja tukahtuneena (mikä on melkoisen piinallista kuunneltavaa pariksi pitkäksi tunniksi) ja anger managementistä löytyisi parantamisen varaa.
Sheriffin pahaolo purkautuu sadismiin ja väkivaltaan. Uhreina ovat kaksi naista: viaton ja onnettomasti lainvartijaan rakastunut tyttöystävä Amy (Kate Hudson) ja alistujista halukkaampi, prostituoitu Joyce (Jessica Alba), joka ottaa mielellään läpsettä eri puolelle kehoaan. Osansa saavat myös onnettomat laitapuolen kulkijat, jotka sattuvat väärään aikaan väärään paikkaan ja uhkaavat olemassaolollaan sheriffin sisäistä rauhaa.
Ohjaaja Winterbottom on antanut kameroiden perehtyä päähenkilön agressionpoiston yksityiskohtiin niin, että heikkohermoisimmat katsojat ovat ehtineet pahoittaa mielensä. Amerikan Psykoon verrattuna väkivalta on tosin vähäisempää, mutta siihen suhtaudutaan vakavammin. Winterbottom antaa korostetusti ymmärtää, että kuvassa häilyy häiriintynyt yksilö.
Elokuvan ansioksi on luettava se, että päähenkilön käyttäytymistä ei edes yritetä ymmärtää. Tarinan kuluessa annetaan vihjeitä, mutta katsojalle jää vapaus tehdä omat päätelmänsä. Näin ei sorruta samanlaiseen patetiaan kuin vuoden 1976 leffaversiota (ohjannut Burt Kennedy) mainostaneessa suomalaisessa leffajulisteessa. Siinä jännitystä luotiin zombiemaisella sloganilla: “Ennemmin tai myöhemmin jokaisessa elävä paholainen pyrkii ulos.”
Asiasanat: Tappaja sisälläni, Killer Inside Me, 2010, Michael Winterbottom, elokuva, elokuva-arvio, rikos, jännitys, väkivalta, tappaja, patologia, anger management, aggressio, Yhdysvallat.
Lue lisää »
 Lajitellaanko teillä roskia? Tiedätkö mihin sinun jätteesi päätyvät? Miksi?
Odottelimme tohtorska Santerin kanssa linja-autoa etelä-Kiinassa. Istuimme päivän linja-autoasemalla ja seurasimme aikamme kuluksi paikallisten askareita. Keskellä odotussalia tönötti roska-astia, jossa oli kaksi lokeroa, toinen kierrätettäville materiaaleille, toinen sekajätteille. Päivän päätteeksi siivooja tyhjensi molemmat samaan muovipussiin.
Toimitaanko näin vain Kiinassa?
Mielenkiintomme heräsi. Kiinan jälkeen olemme kiertäneet Ranskaa, Espanjaa ja Italiaa, ja tavanneet matkailijoita eri puolilta maailmaa. Olemme kyselleet, miten lajiteltu kierrätysjäte käsitellään eri maissa. Suurin osa ei ole osannut vastata kysymykseemme. Asiaan perehtyneet ovat sen sijaan tienneet kertoa, että kierrätetyt jätteet poltetaan energiaksi.
Eurooppa ei ole jätteiden poltossa poikkeus. Samaa tehdään vihreänä tunnetussa Uudessa-Seelannissa. Maassa asuessamme huomasimme, että kierrätys oli asukkaille kunnia-asia. Naapurimme pesivät tohkeissaan jätteensä ja pakkasivat ne vihreisiin muovisäkkeihin. Kierrätysauto keräsi roinista käyttökelpoiset kierrätyskeskukseen näytille pariksi kuukaudeksi, minkä jälkeen ne toimitettiin laivalla Australiaan poltettavaksi. "Kierrätyksessä on heikkoutensa. On kuitenkin parempi tehdä edes jotain kuin ei mitään", totesi paikallinen kierrätystä kehittävä virkamies. Kirjoitin aiheesta satiirin nimeltään "Kerskakierrättäjä" Kullattuun kakkalapioon.
Silmänlumetta ja puhdasta omaatuntoa
Italiassa mafia on ottanut rahakkaita kierrätysbisneksiä hoiviinsa. He saavat rahaa muiden muassa supermyrkkyjen käsittelystä. Aineet lastataan vanhoihin, käytöstä poistettuihin tankkereihin ja upotetaan mereen. Lievemmät myrkyt haudataan kallionkoloihin, kuten ydinjätteet Suomessa. Napolin ympäristökunnissa ne kaadetaan ojiin, josta ne huuhtoutuvat mereen. Lopputulos on sama kuin jätteiden polttamisessa: myrkyt päätyvät käsittelemättöminä takaisin luonnon kiertokulkuun. Se on halvempaa kuin kierrättäminen.
Tiedätkö, miten sinun kunnassasi toimitaan? Kuinka suuri osa lajittelemistasi jätteistä päätyy uudelleen käytettäväksi, missä ne käytetään ja mitä niistä valmistetaan? Vai poltetaanko kaikki roskat sulassa sovussa? Soitto kaupungintalolle riittää asian selvittämiseen. Jos roskat poltetaan, kierrätys tuhoaa luontoa säästämisen sijaan. Jätteiden käsittelyn ainoaksi tarkoitukseksi jää omantunnon puhdistaminen kuluttamisen kannustamiseksi. Ainoa kestävä ratkaisu luonnon saastumiseen on vähentää kulutusta.
Asiasanat: kierrätys, ympäristö, lajittelu, vihreä, roska, jäte, myrkky, Italia, Ranska, Espanja, Kiina, Uusi-Seelanti.
Lue lisää »
Viikset (2005) on psykologinen mysteeritarina, joka pohjautuu Emmanuel Carrèren samannimiseen romaaniin. Kirjailija vastaa itse elokuvaohjauksesta.
| Elokuva | La Moustache |  |
| Vuosi | 2005 |
| Ohjaaja | Emmanuel Carrère |
| Pääosissa | Vincent Lindon, Emmanuelle Devos, Mathieu Amalric, Hippolyte Girardot, Cylia Malki, Macha Polikarpova. |
| Maa | Ranska |
| Genre | Draama, mysteeri, psykologinen jännitys |
| Käsikirjoitus | Emmanuel Carrère, Jérôme Beaujour. Perustuu Carrèren romaaniin La Moustache. |
| Suomessa | 2006 |
Elokuva avautuu parisuhdedraamana. Päähenkilö Marc Thiriez (Vincent Lindon), menestyvä pariisilainen arkkitehti, valmistautuu vaimonsa Agnèsin (Emmanuelle Devos) kanssa punaviininhuuruiseen illanviettoon ystävien luona. Kaikki näyttää viattomalta ja arkiselta, kunnes Marc ajaa ennen lähtöä viiksensä. Draama syntyy siitä, että kukaan ei huomaa muutosta. Muiden mukaan viiksiä ei ole koskaan ollutkaan.
Marc testaa lähipiiriään yhä uudelleen muuttuneella ulkomuodollaan, mutta ilman toivomaansa reaktiota. Agnèsia miehen itsepintaisuus alkaa pelottaa. Hän epäilee Marcin kärsivän hallusinaatioista ja ehdottaa kallonkutistajaa. Marc taas epäilee salaliittoteorioita. Haluaako Agnès raivata hänet tieltään ja ovatko parin ystävät juonessa mukana? Katsojaa hämätään puoltamalla milloin Marcin, milloin Agnèsin kantaa. Philip Glassin pahaa enteilevä musiikki johdattaa oudon kiehtovaan tunnelmaan.
Carrèrelle ominaiseen tapaan tarinan johtolangat jätetään auki, mikä jättää tilaa tulkinnoille. Marc voidaan nähdä non-eksistentialistisesta ahdistuksesta kärsiväksi sankariksi, joka tajuaa, että hänellä ja hänen elämällään ei ole merkitystä. Hän elää kafkamaista painajaista, jossa hän menettää oman elämänsä ohjat - tai pikemminkin porvarillisen illuusion kontrollista.
Elokuva käsittelee myös parisuhdetta, läheisyyttä ja erillisyyttä. Onko kahden ihmisen yhteisyys mahdollista? Onko parisuhde vain yhteistä shoppailua, pakotettua laatuajan viettämistä ja toisen miellyttämisen näyttelemistä? Mikä meissä on meitä itseämme, mikä heijastusta muista? Marc kirjoittaa Agnèsille: "Ilman sinun silmiäsi en näe itseäni", mutta heittää lopulta kortin pois, hylkää ajatuksen.
Pääosaa näyttelevä Vincent Lindon tekee roolityönsä pääosin uskottavasti. Ohjausta vaivaa kuitenkin epätasaisuus. Tarinan ratkaiseva siirtymä, jossa Marc pakenee ahdistustaan Hongkongiin, purkaa hienovaraisesti rakennetun jännityksen. Päähenkilön jo aiemmin monotoninen elämä muuttuu nyt yksinäisiksi rutiineiksi. Hän ajelehtii aamusta iltaan Hongkongin mantereen ja Hongkong Islandin välillä seilaavalla, pittoreskilla Star Ferry -lautalla. Carrère näyttää Marcin yhä uudelleen ostamassa lippua, kävelemässä nostosiltaa, etsimässä istuinta.
Idea tulee selväksi: sisyfosmainen sankari palaa aina alkuunsa eikä kysymyksiin ole vastauksia. Sohvamatkaajaa monotoninen seilaaminen alkaa kuitenkin puuduttaa ja Lindonin pitkänaamainen ihmetys siitä, mitä hänelle on tapahtumassa, alkaa lopulta näyttää pelkältä ilmeettömyydeltä. Puutteistaan huolimatta elokuva on katsomisen arvoinen eikä vähiten siksi, että se tarjoaa jotain hollywoodilaisesta massatuotannosta poikkeavaa. Carrère ei ole varhaistuotannosssaan pettänyt yleisöään tarjoamalla helppoja ratkaisuja.
Asiasanat: Emmanuel Carrère, Viikset, Moustache, mysteeritarina, psykologinen, parisuhdedraama, salaliittoteoria, hallusinaatio, eksistentialistinen sankari, Pariisi, Hongkong, Star Ferry, Sisyfos.
Lue lisää »
| |
