22. helmikuuta 2010

The Road eli Tie | Urbaanit nomadit

Lohduton vaellustarina vie matkalle luonnonmullistuksen tuhoamaan Amerikkaan. Tuhka lentää, ihmissyönnistä innostuneet maanmiehet vainoavat eikä päivä paista.

ElokuvaThe Road/TieElokuvasta The Road eli Tie
Vuosi2009
OhjaajaJohn Hillcoat
PääosissaViggo Mortensen, Robert Duvall, Charlize Theron, Guy Pearce, Kodi Smit-McPhee
MaaYhdysvallat
GenreDraama, jännitys, scifi
KäsikirjoitusCormac McCarthy ja Joe Penhall. Perustuu Cormac McCarthyn samannimiseen romaaniin.
SuomessaSaatavana DVD:llä

John Hillcoatin ohjaama The Road (2009, suomennettu nimellä Tie) perustuu Cormac McCarthyn samannimiseen, Pulitzer-palkittuun romaaniin, joka julkaistiin vuonna 2006. Se kertoo nimettömästä isästä (elokuvassa Viggo Mortensen) ja hänen 12-vuotiaasta pojastaan (Kodi Smit-McPhee), jotka vaeltavat tuhoutuneen maan läpi kohti etelää ja merta. Kaikkialla vaanivat vaarat eikä ulkoilmaelämässä ole viiman piiskatessa hohtoa.

Kulkurien elämässä tarinankerronnalla on tärkeä tehtävä, sillä se toimii ajankuluna, viihdyttää ja nostaa kertojan statusta kuulijoiden silmissä. The Roadin parivaljakolle tarinat irrottavat hetkeksi arjen harmaudesta. Ne ovat muistoja elämästä ennen vaellusta: kodista ja joulusukista. Niin harmaa on kuitenkin maailma, että lohduttavat tarinatkin hiipuvat hiljaisuuteen. Pojan äidin (Charlize Theron) kuolemasta isä toteaa vain, että tämä kuoli yksin pimeään. Muuta kerrottavaa ei ollut, "there was no other tale to tell."

Elokuvan yleisilme on angstinen. Pieniä onnenhetkiä tarjoaa maan alle kätketyn säilykevaraston löytyminen, minkä jälkeen isä voi kysyä pojaltaan: "Mitä haluaisit aamiaiseksi?" Pelko ajaa kuitenkin kaksikon pian takaisin tien päälle.

Post-apokalyptisen lajityypin edustajia on julkaistu viime aikoina runsaasti. Tuorein on The Book Of Eli (2009, Suomen ensi-ilta 26.2.2010), jonka pääosassa nähdään Denzel Washington varjelemassa ihmiskunnan pelastavaa kirjaa. Elokuvan näyttelijäsuoritukset ovat latteita eivätkä latteaa tarinaa pelasta edes viittaukset Ray Bradburyn Fahrenheit 451:een. Muutaman vuoden takainen, Will Smithin tähdittämä I Am Legend (2007) oli mieleenpainuvampi. Myös Michel Houellebecqin kloonitarina La possibilité d'une île (2008 ) päätyi samanlaiseen vaellukseen lohduttomassa maailmassa, mutta paikoin jopa surkuhupaisasti. Näistä Hillcoatin The Road tuo aiheen käsittelyyn harmaudessaankin ylevyyttä.

Asiasanat: The Road, Tie, elokuva, John Hillcoat, Cormac McCarthy, post-apokalyptinen, vaellus, kulkuri, urbaanit nomadit, urbaani nomadi, The Book Of Eli, Denzel Washington, I Am Legend, Will Smith, Michel Houellebecq, La possibilité d'une île, Yhdysvallat.

Lue lisää »


15. helmikuuta 2010

Ei niin päivän päälle | Urbaanit nomadit

Maailman toiseksi paras kello, paras on ilmanHarvan kulkurin takataskussa kulkee mukana kalenteria. Eurooppalaiseen, suunnitelmalliseen elämäntapaan tämä istuu huonosti, sillä ystävienkin tapaamiset täytyy sopia viikkoja etukäteen.

Toisten matkalaisten kanssa on helpompaa. Sovin juuri haastatteluaikaa amerikkalaisen kollegani kanssa. Hän ehdotti tiistaita 22. päivä, minkä kerroin sopivan minulle yhtä erinomaisesti kuin minkä tahansa muun päivän.

Seuraavana päivänä haastateltavani pahoitteli huomaneensa, että tiistai olikin 23. päivä, mihin minä: "Ei se mitään. Vietin viime vuonna uudenvuoden aattoakin erehdyksessä jo 30. päivä."

Asiasanat: Kalenteri, aika, tapaaminen, suunnitelmallisuus, haastattelu, urbaanit nomadit, urbaani nomadi.

Lue lisää »


9. helmikuuta 2010

Konfettia karnevaaleihin

Iloa kirjanpidostaMitä tehdä kirjanpidoilla, verolomakkeilla, sopimuksilla ja muulla A4-saastalla? Ota oppia italialaisista, jotka ymmärtävät hauskanpidon päälle.

Kävin viime viikolla tutussa monialaisessa kopiointiliikkeessä, joka hoitaa myös kirjanpitoja. Toimiala näytti laajentuneen entisestään. Hyllyille oli ilmestynyt koriste-esineitä ja lattialla makasi isoja konfettisäkkejä. Karnevaaliviikko oli alkamassa.

Takahuoneesta kuului äänekästä rouskutusta. Kurkistin ovenraosta ja huomasin, että perheen isoäiti syötti siellä kirjanpitoja konfetin silppuamiskoneeseen. Mustavalkoisia papereita värittivät väliin laitetut markettien mainokset. Lopputuloksena oli kauniin sinipunakeltavihreävalkoista, unelmankevyttä konfettia, jota olisi mukava heitellä juhlijoiden päälle.

Mikä riemukas liikeidea, mietimme tohtorskan kanssa. Itse paistoimme papereiden loimussa hillitysti makkaraa matkalle lähtöä juhlistaaksemme. Skål ja hauskaa karnevaalia!

Asiasanat: karnevaali, konfetti.

Lue lisää »


2. helmikuuta 2010

Guy Ritchien Sherlock Holmes ei säväytä

Vanhojen tarinoiden uudelleenlämmitykset kiinnostavat, mikäli joulunpyhien lipunmyynnistä Yhdysvalloissa voi jotain päätellä. Tai sitten ohjaaja Guy Richie, Madonnan ex-aviomies, ulosmittaa entisen puolisonsa hyvää karmaa.

ElokuvaSherlock Holmes (2009)Action, my dear Watson
Vuosi2009
OhjaajaGuy Ritchie
PääosissaRobert Downey Jr., Jude Law, Rachel McAdams, Mark Strong, Eddie Marsan, Kelly Reilly.
MaaYhdysvallat
GenreToiminta, rikos, jännitys
Käsikirjoitus Michael Robert Johnson, Anthony Peckham ja Simon Kinberg. Perustuu Arthur Conan Doylen luomaan hahmoon.
SuomessaEnsi-ilta 22.1.2010

Guy Ritchien edellinen elokuva Rock'n'rolla oli päätöntä äijäilyä ja uudessa Sherlock Holmesissa (2009) on havaittavissa samoja piirteitä. Kung fulla terästetyt ja toisinaan hidastetut tappelunujakat ovat näyttäviä ja räjähdykset äänekkäitä.

Ritchien Sherlock (Robert Downey Jr.) on boheemi ja hieman ruokkoamaton. Arthur Conan Doylen luoman dekkarihahmon kristallinkirkkaat aivot ovat sivuosassa. Päähuomion vie toiminta sekä lihallinen ja kuvallinen runsaus, mihin 1800-luvun sumuinen ja savuinen Lontoo asukkaineen antaa hyvät, joskaan ei innovatiiviset, ainekset.

Elokuvasssa liikutaan ylellisissä yläluokkaisissa miljöissä, joissa juodaan teetä ja matkustetaan hevosten vetämillä kieseillä. Köyhälistöön tutustutaan vankiloissa, teollisuushalleissa ja markkinoilla, jossa voimamiehet, tulennielijät ja ennustajaeukot esittävät sirkushuveja harvahampaiselle yleisölle.

Elokuva ei olisi Guy Rithien työtä, ellei hänen kotimaansa olisi mukana. Irlantilaisuus kuulu taustalla nyrkiniskuissa ja viulujen tahdittamissa kansantanhuissa.

Kauniita kuvia katselee mielellään, mutta kun siteeksi ei ole mehevää tarinaa ja reheviä henkilöhahmoja, alkaa parituntinen pläjäys pitkästyttää.

Asiasanat: Guy Ritchie, Sherlock Holmes, 2009, elokuva, elokuva-arvio, Arthur Conan Doyle, Rockn'n'rolla, dekkari, salapoliisi, Lontoo, 1800-luku, Irlanti,Yhdysvallat.

Lue lisää »