Päivi Kannisto

Tarunomainen kertomus brittiläisen historioitsijan ja matkakirjailijan, William Dalrymplen matkasta Lähi-idässä. From the Holy Mountain: A Journey in the Shadow of Byzantium (1997, ei suomennettu) kulkee Kreikan Athos-vuorelta Egyptiin bysanttilaismunkin John Moschoksen jalanjäljissä. Moschos taittoi matkaa oppilaansa, sofisti Sophroniuksen kanssa 500 ekr. Kaksikon tavoitteena oli kerätä aavikkoisien kansanperinnettä: anekdootteja, elämänviisautta ja sanontoja. Moschos oli ortodoksi ja noudatti vaeltavien munkkien perinnettä, kun taas ortodoksiset aavikkoisät suosivat perinteisesti luolissa ja selleissä istumista ja fyysistä työtä. Moschoksen matkasta syntyi kirja The Spiritual Meadow , joka on ainutlaatuinen matkakirja bysantin ajalta. Moschos ja Sophronius kohtasivat monia vaaroja, ja kun Dalrymple yli 2000 vuotta myöhemmin taittoi saman matkan, hän todisti massamurhien ja verilöylyjen jäänteitä. Dalrymple tapasi matkallaan Lähi-Idän vähemmistössä olevia kristittyjä, mm. ko

Matkakirjailija Paul Theroux’n tarinaan perustuva elokuva naittaa Hongkongin eksotiikan ja kuoleman. Elokuva Chinese Box Vuosi 1997 Ohjaaja Wayne Wang Pääosissa Jeremy Irons, Maggie Cheung, Li Gong Maa Yhdysvallat Genre Draama Käsikirjoitus Paul Theroux, Wayne Wang, Jean-Claude Carrière Suomessa Ei tietoa Chinese Box (1997, ei suomennettu) sijoittuu vuoteen 1997, jolloin Hongkongissa tapahtuu vallanvaihto: britit luovuttavat siirtomaavaltansa Kiinalle. Päähenkilö John (Jeremy Irons) on brittiläinen ekspatti, joka kyllästyy työhönsä rahan palveluksessa. Hän sanoutuu irti ja haluaa paeta rakastamansa naisen kanssa. Naisen tausta on kuitenkin kompleksinen eikä suunnitelma saa hänessä vastakaikua. Sitä paitsi John saa kuulla kuolevansa pian. Kuoleman symboliikka istuu Honkongiin, jossa tehdään paljon itsemurhia. Myös kaupungin luovutus Britannialta Kiinalle on eräänlainen kuolema. Se on rajan ylitys ja matka tuntemattomaan, kuten elokuvan biisissä lauletaan: “Yo

Kirjan Elämäni nomadina tiedot ja tilaaminen   |   Maksuton Elämäni nomadina äänikirja   |   Kirja mediassa Kirja Elämäni nomadina kertoo oman tarinani. Olin pakertanut Suomessa liike-elämässä, jossa vuoden kohokohta oli ollut yksi maailmalla vietetty lomakuukausi. Vuonna 2004 päätimme Santerin kanssa pakata rinkkamme lopullisesti. Hyppäsimme pois oravanpyörästä ja vaihdoimme suorituskeskeisen arjen elämään, jossa olennaista oli täydellinen vapaus. Tällä matkalla olemme edelleen. Kirja kertoo, miltä tuntuu luopua kaikesta tutusta ja turvallisesta, millaista arki tien päällä on, ja miten vapaalle heittäytyminen on taloudellisesti mahdollista. Haastattelin kirjaa varten kolmekymmentä kollegaa eri puolilta maailmaa ja perehdyin elämäntavan historiaan: millaisia olivat löytöretkeilijät, pyhiinvaeltajat ja vaeltavat munkit, boheemit taiteilijat ja tieteentekijät tai työtä vieroksuvat irtolaiset? Tutustu kirjaan katsomalla oheinen kirjatraileri. Kirjan tiedot Elä

Julkaisen ohessa Kullattu kakkalapio -novellikokoelmassa vuonna 2007 ilmestyneen satiirin nimeltään ”Tuomiolaite”. Viimeaikaisesta keskustelusta on ollut mukava huomata, etteivät kaikki suinkaan ole rähmällään oikeuslaitoksen edessä ja sokea usko oikeuden kaikkivoipaisuuteen ja erehtymättömyyteen on kyseenalaistettu. Satiirissani käsittelen näitä samoja teemoja. Tuomiolaite – Arvoisat kollegat, olemme kokoontuneet päättämään tärkeästä oikeuslaitoksen uudistuksesta. Kaikki kokouksessa käsiteltävät asiat on luokiteltu valtionsalaisuuksiksi, joten sulkekaahan silmänne ja korvanne, pääministeri sanoi ja yritti keventää puujalkavitsillään pitkää iltapäivää. Ministereiltä pääsi syvä huokaus, kun salin etuosaan asteli tunnettu atk-guru Ilmari Närhinen. Tämä paljasti suurieleisesti keskelle kateederia, lakanan alle piilotetun härvelin. Se oli neliskanttinen, noin metrin levyinen ja korkuinen metallista tehty kuutio. Kuution etupuolella oli näyttöpääte, josta ministereitä katsoivat ihmise

Brasiliassa, matkalla Bolivian puolelle törmäsimme useisiin turisteihin, jotka suuntasivat suurin odotuksin Pantanalille. Ihmettelimme, mistä nähtävyydestä mahtoi olla kyse, kunnes selvisi, että ‘pantanal’ tarkoittaa portugaliksi suota. Katsoimme matkalaisia huvittuneina ja toivotimme: “Tervemenoa hyttysiä syöttämään”. Suomalaiset ovat käytännöllisesti katsoen eläneet suossa koko historiansa ajan eikä siinä ole siksi matkakohteena vetovoimaa. Kirjallisuudessa suolla on kuitenkin myyttisyyden auraa aivan kuten Siperian taigalla venäläisessä kirjallisuudessa. Se on tragedioiden ja suurten tunteiden näyttämö. Kalevalassa Väinämöinen lauloi Joukahaisen suohon. Nuori ja laiha Lapin Joukahainen oli kuullut huhuja Väinämöisen laulutaidoista ja päätti kateuspäissään mennä haastamaan tämän kilpalaulantaan. Kukonpojasta ei kuitenkaan ollut vanhalle heltalle vastusta. Suo on paitsi miesten välinen taistelutanner, myös vastus, joka innoittaa nämä kilvoittelemaan itsensä kanssa. Väinö Linnan P