Päivi Kannisto

Philip Roth kirjoittaa isästään, itsepäisestä moralistista ja realistista, mutta samalla ennen kaikkea itsestään ja omasta kuolevaisuudestaan. Patrimony (Simon & Schuster, 1991. Ei suomennettu.) on Rothin isän, Herman Rothin, sairaskertomus. Elämästään neljäkymmentä vuotta vakuutusyhtiölle uhrannut mies halvaantuu. Tutkimuksissa selviää, että hän kärsii aivokasvaimesta. Roth on käsitellyt isän kuolemaa aiemmin fiktiossa, romaanissa Zuckerman Unbound . Molemmissa teoksissa tapahtuma on päähenkilön elämässä keskeinen käänne: hänestä tulee ensin etäomaishoitaja, sitten hän saa huomata, ettei ole enää kenenkään poika. Kirjailija käy läpi menneisyyttään ja vanhempiensa suhdetta tarkkanäköisesti ja saa huomata myös oman kuolevaisuutensa. Hän joutuu ohitusleikkaukseen. Kirjassa on vaikeiden kysymysten lisäksi huumoria. Kun näkönsä menettänyt ja viikon ummetuksesta kärsinyt isä paskoo kylpyhuoneen hammasharjoja ja kylpypyyhkeitä myöten, kirjailija pohtii, onko paskassa pankkitilin

Lauri Tarasti on suomentanut ohjeet syyskuussa voimaan tulevasta vaalirahoituslaista. Vaikka hän ottaa kantaa moniin tulkintaa herättäviin kysymyksiin, katsoi Kirjatohtori asiakseen antaa lukuohjeisiin lukuohjeet. Tarkennukset vastaavat totuttuja suomalaisia tapoja. Päivitetty muistilista vaalirahoitettaville 1. Kunnallisvaaleissa kaikki yli 800 euron ja muissa vaaleissa yli 1500 euron tuet on ilmoitettava. Tuet pitää pilkkoa 799 ja 1499 euron eriin, jotta kytköksiä ei tarvitse paljastaa. 2. Ehdokas ei saa ottaa kuntavaaleissa yli 3000 euron tukea, eduskuntavaaleissa lahjoituskatto on 6000. Ehdokkaan tulee ottaa kunnallisvaaleissa yli 3000 euron tuet ja eduskuntavaaleissa yli 6000 euron tuet kohdan 1. mukaisiin eriin pilkottuina. 3. Ehdokas ei saa ottaa tukea valtiolta, kunnalta, valtion tai kunnan liikelaitokselta ja noin 30 julkisoikeudelliselta yhdistykseltä tiekunnista kauppakamareihin ja uittoyhdistyksistä Kuntien eläkevakuutukseen. Lahjoittajilta tulevat varat on ohja

What's New, Pussycat -elokuvan katsoo kertaalleen 60-luvun campina. Se on kasattu oudoista elementeistä ja täysin ryhdittömästi, mutta yhdestä asiasta elokuvantekijöitä ei ainakaan voi moittia: turhasta vakavuudesta. Elokuva What's New, Pussycat/Hei Pussycat/Quoi de neuf, Pussycat Vuosi 1965 Ohjaajat Clive Donner, Richard Talmadge Pääosissa Peter Sellers, Peter O'Toole, Romy Schneider, Paula Prentiss, Woody Allen, Ursula Andress Maa Yhdysvallat Genre Komedia Käsikirjoitus Woody Allen Suomessa Saatavana DVD:llä What's New, Pussycat (1965, suomennettu nimellä Hei Pussycat ) on stand up -koomikkona työskennelleen Woody Allenin ensimmäisiä elokuvia. Allen vastaa käsikirjoituksesta ja ohjaajina on kaksikko Clive Donner ja Richard Talmadge. Hän on jälkikäteen kommentoinut lopputulosta noloksi ja piti myöhemmin huolen siitä, että pääsi itse ohjaamaan omat skriptinsä. Näin on käynytkin lukuun ottamatta Herbert Rossin ohjaamaa, varsin kelvokasta elokuvaa Pla

Talousuutisissa kohistaan pyramidi- eli Ponzi-huijauksista, mutta onko koko maailmantalous jatkuvan kasvun ihanteineen vastaavanlainen vedätys? Yhdysvalloissa Bernard Madoff huijasi parin vuosikymmenen aikana 46 miljardia euroa. Suomessa Wincapita keräsi sijoittajilta noin 50 miljoonaa euroa. Molemmat ovat tunnettuja pyramidihuijauksia, joista on seurannut syytteitä. Mielenkiintoiseksi huijaukset tekee se, että ne toimivat samojen periaatteiden mukaan kuin talousjärjestelmästäkin. Ne perustuvat tulevaisuuden odotuksille, kuvitteelliselle arvolle ja edellyttävät jatkuvaa kasvua.

Tuoreen talousuutisen mukaan Suomi ei vedä huippujohtajia. Maa ei kiinnosta asuinkohteena ja palkat ovat surkeita. Ilmiö ei ole uusi. Jo Ruotsin vallan aikana komennus Suomeen vastasi karkotusta. 1600–luvulla Suomen kenraalikuvernööriksi nimitetty Per (Pietari) Brahe lähti maahan vastenmielisesti. Hän luonnehti kuninkaalle osoittamassaan kirjeessä Suomen tilaa synkin sävyin. Maassa oli vain autioituneita kouluja ja kirkkoja, asukkaat taas olivat laiskoja ja juoppoja. Arvonimistäkään ei ollut apua Brahe korosti selvinneensä komennuksestaan vain Jumalan avulla. Hän kertoi kohtaamistaan vaikeuksista ja vaaroista kuin varhaiset ulkomaiset matkakirjoittajat. Nämä kehottivat matkalaisia suojautumaan Suomessa ristinmerkein, koska suomipaholaiset pelottelivat usein ohikulkevia huudoillaan tai tekemällä kepposia. Suomeen houkuteltiin virkamiehiä arvonimillä, mutta nämäkään eivät riittäneet. Virkamiehet vaihtoivat mieluusti toimensa muualle. Pentti-herttua esimerkiksi luopui Suomen ruht

Kun erakoitunut väitöskirjan tekijä tylsistyy kirjastossa, hän huvittelee avaamalla tietosanakirjan satunnaiselta kohdalta. Schmittin tarinassa tutkija löytää tarinan 1700-luvulla eläneestä hollantilaisfilosofista, Gaspard Languenhaertista, joka oli egoisti ja uskoi olevansa yksin olemassa. Eric-Emmanuel Schmittin La secte de égoïstes (Albin Michel, Pariisi, 1994. Ei suomennettu.) eli egoistien lahko on filosofinen kokeilu, jossa leikitellään eksistenssin ongelmalla. Languenhaertin mukaan maailmaa ei ole sinällään olemassa, vaan se on mielikuvituksemme tuotetta. Pariisin seurapiirit hämmästelevät miehen näkemystä ja tekevät filosofille erilaisia kokeita. Languenhaert ei hämmenny, vaan pikemminkin riemastuu teoriansa kritiikistä. Hän ei kuitenkaan usko edes seurapiirin olemassaoloon, vaan sanoo keksineensä heidät. Hänen mielestään kun on mukavampaa työskennellä vilkkaissa salongeissa kuin yksin työpöydän ääressä. Tutkija-päähenkilö kiinnostuu Languenhaertista ja alkaa etsiä hän

Scorsesen fanielokuva Rolling Stoneseista on vähäeleinen konserttitaltiointi. Papparaisten energistä, mutta jo hieman jähmennyttä menoa piristävät vuosien takaiset haastattelukatkelmat. Elokuva Shine A Light Vuosi 2008 Ohjaaja Martin Scorsese Pääosissa Mick Jagger, Keith Richards, Charlie Watts, Ron Wood Maa Yhdysvallat Genre Dokumentti, musiikki Käsikirjoitus Martin Scorsese Suomessa Saatavana DVD:llä Shine A Light (2008) -dokumentin alkumetreillä näyttää, että elokuva kertoo yhtä lailla ohjaaja Martin Scorsesen työskentelystä kuin Rolling Stonesistakin, sillä mies vilahtelee tiuhaan kuvissa valitsemassa biisejä ja otoksia. Sähellyksestä siirrytään kuitenkin pian New Yorkin Beacon-teatteriin ja syksyn 2006 konserttitaltiointiin. Keikan kuvaus tehtiin kahdeksantoista kameran voimin, mikä näkyy siinä, että katsoja pääsee lähemmäksi lavan tapahtumia kuin intiimin teatterin yleisö konsanaan. Ikääntyneiden bändiläisten, Mick Jaggerin, Keith Richardsin, Ronnie Woodin