Päivi Kannisto

Kun mainostoimistomaailma sai jo osansa, Beigbeder vitsailee tällä kertaa osuvasti kirjallisuuden kustannuksella. L'égoïste romantique (Grasset, Pariisi, 2005. Ei suomennettu.) eli Romanttinen egoisti kertoo Beigbederin tunnetuimman henkilöhahmon, Octave Parangon, kaltaisesta kirjailijasta päiväkirjamerkintöjen välityksellä. Miehen nimi on nyt vain Oscar Dufresne. Kirjan alussa Oscar istuu Pariisin kahviloissa ja katselee, kuinka nimekkäät ranskalaistähdet kohtaavat. Seuraa Bret Easton Ellisiltä tuttuja name-dropping -jaksoja, joissa kaikki tärkeimmät starat tulevat mainituiksi. Lista on hyvä johdatus Ranskan nykykirjallisuuden suuriin nimiin: Christine Angot , Antoine Blondin, Emmanuel Carrère , Maurice Dantec, Marie Darrieussecq, Virginie Despentes, Philippe Djian , Anna Gavalda, Michel Houellebecq , Amélie Nothxomb , Justine Lévy , Nicolas Rey ja Ann Scott, unohtamatta tietenkään kirjailija Fréderic Beigbederiä . Ranskalaista sisäpiirihuumoria Beigbeder on työskenne

Stieg Larssonin Millenium -trilogia on nerokkain lukemani dekkari. Ensimmäinen osa on perinteistä salapoliisityötä talousrikosten ja perhesalaisuuksien parissa ja kakkososassa päästään viihteelliseen yhteiskuntakritiikkiin. Kohteena on aina yhtä herkullinen viranomaistoiminta: perse edellä puuhun harppovat tutkimustaktiikat, ennakkoluuloihin pohjautuvat päätökset ja ketunhäntä kainalossa lietsotut hysteriat. Tyttö joka leikki tulella käynnistyy hieman hitaasti, mutta kierroksia saadaan kun päähenkilö Mikael Blomkvistin ystävät ja kollegat murhataan. Veriteko liittyy kriminologi-toimittaja -pariskunnan, Dag Svenssonin ja Mia Bergmanin kuohuttavaan tutkimukseen Ruotsin seksikaupasta ja prostituutiosta . Epäilykset kohdistuvat Mikaelia aiemmin auttaneeseen Lisbeth Salanderiin, hakkerineroon ja toiseen keskushenkilöön, jonka sormenjälkiä löytyy murha-aseesta. Mikael ei usko Lisbethin syyllisyyteen, mutta poliisille sormenjäljet riittävät. Larsson kritisoi poliisin menettelytapoja

Kuinka erikoinen Scorsese-elokuva: pääosassa on nainen. Elokuva Alice Doesn't Live Here Anymore/Alice ei asu enää täällä Vuosi 1974 Ohjaaja Martin Scorsese Pääosissa Ellen Burstyn, Alfred Lutter, Kris Kristofferson, Harvey Keitel. Maa Yhdysvallat Genre Draama Käsikirjoitus Robert Getchell Suomessa Saatavana DVD:llä Alice Doesn't Live Here Anymore (suomennettu nimellä Alice ei asu enää täällä ) on hyväntuulinen draama kohtalon kolhimasta Alice Hyattista (Ellen Burstyn), joka on onnettomasti naimisissa. Mies ryyppää ja hakkaa, ja Alice puolustelee: “Ei hän ole ilkeä, vain vähän kovaääninen.” Kun mies kuolee yllättäen auto-onnettomuudessa, Alice pakkaa 12-vuotiaan poikansa Tommyn (Alfred Lutter) mukaan ja aloittaa uuden elämän uudessa kaupungissa. Hän haaveilee laulajan urasta, jota pääsee kokeilemaan hetkeksi, kunnes rakastuu uuteen, jälleen väkivaltaiseen mieheen. Pahan kehä toistuu ja edessä on uusi lähtö. Seuraavalla paikkakunnalla tulokkaalle on tarjolla e

Uudessa Star Trekissä palataan kulttisarjan lähteille, mutta saaga on raiskattu Hollywoodin toimintaelokuvien reseptein: erikoistehosteilla, kalseilla henkilökuvilla ja pateettisella loppuratkaisulla. Tohtorska Santerin sanoin: elokuva vastasi huonoudessaan uusinta Indiana Jonesia . Elokuva Star Trek Vuosi 2009 Ohjaaja J.J. Abrams Pääosissa Chris Pine, Zachary Quinto, John Cho, Ben Cross Maa Yhdysvallat Genre Toiminta, sci-fi Käsikirjoitus Roberto Orci ja Alex Kurtzman Suomessa Ensi-ilta elokuvateattereissa 8.5.2009 Monet Star Trekit edustavat sci-fi -elokuvien ja tv-sarjojen aatelia. Gene Roddenberryn 60-luvulla luomasta tarinasta on tehty kaikkiaan kuusi tv-sarjaa ja yksitoista elokuvaa. Ne kertovat avaruusalus Enterprisen matkoista ympäri maailmankaikkeutta tutustumassa eri sivilisaatioihin. Aluksen miehistöä ei aja raha ja valta, vaan tiedonjano. Uudessa elokuvassa palataan menneisyyteen kuten Star Warsissa muutama vuosi takaperin, ja kerrotaan kuinka avar

Philip Rothin romaani The Dying Animal on sovitettu salonkikelpoiseksi vanhan miehen ja nuoren naisen rakkaustarinaksi. Se sopii silkkilakanoissa nukkuville ja iltapäiväsherrystään nauttiville. Elokuva Elegy/Kauneuden valta Vuosi 2008 Ohjaaja Isabel Coixet Pääosissa Penélope Cruz, Ben Kingsley, Patricia Clarkson Maa Yhdysvallat Genre Draama Käsikirjoitus Nicholas Meyer. Perustuu Philip Rothin romaaniin The Dying Animal . Suomessa Ensi-ilta 2.1.2009, saatavilla DVD:nä 6.5.2009 Elokuvan pohjana oleva romaani The Dying Animal on osa Philip Rothin väljää David Kepesh -sarjaa, josta on ilmestynyt kolme teosta. Ensimmäisessä kirjassa The Breast (1972) kirjallisuustieteen professori David Kepesh kokee muodonmuutoksen tissiksi, The Professor Of Desire (1977) kertoo miehen seksiseikkailuista ja The Dying Animal (2001) ikääntymisestä. Kauneuden valta (2008) näyttää kuusikymppisen David Kepeshin (Ben Kingsley) viileänä ja itseensä tyytyväisenä. Hän on eronnut, itsenäinen

Philippe Djian tarjoaa mahtipontisessa kirjasarjassaan seksiä ja juonittelua tv-sarjojen tyyliin. Doggy Bag, saison 1 (Julliard, Pariisi, 2005. Ei suomennettu.) on sukudraama vauraasta Sollensin perheestä. Kirjailija on jakanut sen kuudeksi eri teokseksi, tai kuten hän tv-maailmaa jäljitellen ilmaisee, tuotantokaudeksi. Sarjan pääosissa ovat veljekset Marc ja David, jotka omistavat kalliita merkkiautoja myyvän liikkeen. He ovat harrastaneet viriilisti seksiä lukuisien kaupungin naisten kanssa. Uutta jännitettä elämään tuo 20 vuoden takaa kuvioihin ilmaantuva salaperäinen Édith, jolla on ollut suhde molempien kanssa. Kirjamaailman Dynastia? Kirja avautuu hitaasti ja ensimmäisten viidenkymmenen sivun aikana on työlästä pitää mielessä, kuka on kuka. Tehtävää tosin helpottaa tieto siitä, että samojen henkilöiden vaiheita seurataan vielä viiden romaanin verran. Tutustumiseen on lopulta riittävästi aikaa. Sukudraama-aineksineen kirja muistuttaa hieman John Steinbeckin romaania

Päde kirjallisuudella -sarjassa opetellaan tällä kertaa näpäyttelyä. Sen avulla voit kohottaa statustasi ja saada vastustajasi näyttämään naurettavalta. Kannattaa kuitenkin pitää varansa, sillä harrastus voi toisinaan johtaa oikeussaliin. Näpäytykset eivät ole uusi retoriikan muoto. Ne rantautuivat periferisen Suomen lehdistöönkin jo 1800-luvulla. Näpäyttelyn uranuurtaja maassamme oli historian maisteri Fabian Collan, joka kirjoitti Helsingfors Morgonbladiin . Hänen mielestään keskustelussa sai olla jopa tiettyä hävyttömyyttä, jotta lehdet eivät kävisi kuiviksi.