Päivi Kannisto

1900-luvun alkupuolen Suomessa vallitsi syvä venäläisvastaisuus, joka on saanut sijansa myös matkakirjoissa . Kirjatohtorin tarkastelussa ovat Artturi Kanniston (Santerin isoisän isän) matkapäiväkirjat. Artturi teki Siperian vogulialueilla tutkimusta suomensukuisista kielistä. Hänen päiväkirjamuistiinpanonsa ja kirjeensä on julkaistu nimellä Artturi Kanniston tutkimusmatkat Siperiassa vuosina 1901-1906 . (Suomalais-Ugrilainen Seura, 1964.) Vihattu Venäjä Artturi oli huolissaan siitä, että Venäjän imperiumi uhkasi nielaista pienet kansat. Vastenmielisyys Venäjää kohtaan pulpahtaa esiin heti alkumatkan kuvauksessa, kun kieltä jonkun verran opiskellut tutkija totuttelee uuteen ja "rumaan" työvälineeseensä. Moite kertoo siitä, että venäjän kieli edusti suomalaisille vihatun ja uhkaavan isännän ääntä . Autonomisessa suurruhtinaskunnassa seurattiin huolestuneena suomensukuisten kansojen kohtaloa ja peläten arvailtiin, koska jouduttaisiin samaan puristukseen. Toinen vast

Sain nipun kirjoja ystäviltämme Billiltä ja Bettyltä treffattuamme heidät Kambodzassa . Sekä painetuista että äänikirjoista koostunut valikoima painottui amerikkalaisiin dekkareihin . Aloitin luku-urakan painetuista kirjoista, joita ei tunnetusti ole mukava kanniskella rinkassa ympäriinsä. Pinon päällimmäisenä oli Elisabeth Hyden The Abortionist's Daughter (Pan Books, 2006. Ei suomennettu). Hyde on yksi amerikkalaisista, kirjailijanuralle antautuneista lainoppineista maineikkaan John Grishamin jalanjäljissä. Abortintekijän murha Kirja kertoo amerikkalaisittain voimakkaita ja ristiriitaisia tunteita herättävästä aiheesta, abortista. Kirjan päähenkilö on 19-vuotias Megan, jonka äidillä on aborttiklinikka. Kun äiti murhataan, ulottuu epäilyjen lista äänekkäistä abortin vastustajista aviomieheen. Poliisitutkinnoista avautuu kokonainen skandaalivyyhti, jossa myös Megan joutuu parrasvaloihin, sillä hänen ex-poikaystävänsä ottamat intiimit valokuvat julkaistaan netin pornosivuil

Venäläisen Ivan Goncharovin Oblomov (1858) on yksi maailmankirjallisuuden tunnetuimmista toimettomuuden kuvauksista. Päähenkilö Oblomov viettää suurimman osan elämästään sängyssä, itämaiseen aamutakkiinsa sonnustautuneena. Milloin tahansa Oblomov päättääkin nousta ylös, hänen jalkansa sujahtavat tarkasti sängyn viereen sijoitettuihin tohveleihin . Mutta näin ei käy usein, sillä Oblomovin tapaa vain harvoin makuuhuoneensa ulkopuolella. Suloinen joutilaisuus Oblomov ei ole sänkyynsä kahlittu. Hänen fysiikassaan ei ole vikaa, hän ei kärsi kroonisesta väsymyksestä eikä hän ole laiska. Sängyssä selällään makaaminen on vain miehen normaali olotila. Oblomov käyttää talonsa huoneista ainoastaan yhtä, sillä makuuhuone toimii myös yhdistettynä vieras- ja työhuoneena. Tosin miestä tapaa harvoin töiden äärestä. Oblomovin luona vierailevat ystävät ovat ihmeissään elämäntyylistä. Aina aamutakissaan sängyssä makaamassa! Oblomov taas säälittelee ystäviensä kohtaloa, sillä he ovat korvia myöten

Kirjallisuudenystävä ei sorru seurassa banaaleihin blondivitseihin, vaan esittää valittuja paloja klassikkokirjallisuudesta . Kirjatohtorin uuden, Päde kirjallisuudella -juttusarjan ensimmäisessä osassa tiivistetään ranskalainen näytelmäklassikko salonkikelpoiseksi vitsiksi. Jean Anouilhin ja Jean Aurenchen kirjoittama näytelmä Augustus (1929) vie ranskalaiseen palatsiin, jossa vietetään herttuattaren syntymäpäivää. Päivänsankarin pojanpojalta Augustukselta odotetaan juhlapuhetta jännityksellä, sillä poika ei ole puhemiehiä. Hän kykenee sanomaan vain yhden sanan päivässä . Kotiopettaja on valinnut onnitteluksi "Greetings", mutta hämmentyneen Augustuksen kurkusta kumpuaakin "Thanks". Herttuatar poistuu salista raivostuneena. Vuosia myöhemmin palatsissa juhlitaan jälleen herttuattaren syntymäpäivää. Augustus puuttuu vielä juhlavieraiden joukosta ja kotiopettaja epäilee hänen harjoittelevan peilin edessä sanaansa . Onnitteluksi on valittu tällä kertaa "Pro

Saimme Santerin kanssa viime joulukuussa yllättävän ja mieluisan tarjouksen: israelilainen Noam Ben-Ari halusi kääntää kirjamme La Habanera hepreaksi. Reilu kuukausi myöhemmin saimme tekstin ihmeteltäväksi ja taitettavaksi. Valmis lopputulos löytyy täältä: לה הבנרה . Uusi kirjaprojekti Parhaillaan meillä on työn alla Santerin erokirja tietoyhteiskunnasta. Kirja kertoo siitä, miten Santerista tuli parikymppisenä teekkarina yrittäjä tietoyhteiskunnan ytimeen, kuinka hän rakensi Suomen johtavan avoimen lähdekoodin ohjelmistotalon SOT:n (SOT Oy Suomen Ohjelmistotyö Ab) ja lopulta luopui tästä kaikesta. Kirjan punaisena lankana on irtautuminen teknologian ja kehityksen sokeasta palvonnasta. Saa nähdä, onko tämä suomalaisesta, insinööri- ja nokiakeskeisestä näkökulmasta nähtynä myöskin täyttä hepreaa. Materiaalia kirjaan on runsaasti, sillä Santerilla on tallessa lähes kaikki firman 15-vuotisen taipaleen dokumentit ja kirjeenvaihdot. Olimme puhuneet kirjan kirjoittamisesta heti Suo

Joka kansakunnalla on omat puskakomediansa, joissa pidetään hauskaa maalaisten ja junttien kustannuksella. Suomessa lajin edustajia on runsaasti ja kukoistusaikaa kesä, jolloin kymmenet harrastelija- ja ammattiteatterit ryhdistäytyvät kassavirtojensa kasvattamisessa. Minulle puskakomediaputki iski Suomen sydäntalvella. Aloitin lukematta jääneestä klassikosta , Aleksis Kiven Nummisuutareista . Näytelmän aiheena ovat naimakaupat , joiden ympärille saadaan sovitettua tarvittavat, katsojista naurun irti herskyttävät juonenkäänteet. Kun lemmentouhuissa pörrätään, rukkasia tietysti annetaan ja saadaan, viinaa juodaan eikä tappelunujakoilta ja vehkeilyiltä vältytä. Samanlaiseksi kohellukseksi osoittautui Maiju Lassilan Tulitikkuja lainaamassa . Luettuani Lassilalta aiemmin mainion Liika viisaan oli vaikea saada makua tähän kirjailijan paremmin tunnettuun klassikkoon. Hyvien näyttelijöiden esittämänä vähän vanhemmatkin vitsit naurattavat. Katsoimme tohtorska Santerin kanssa dvd:lt

Aloitin thaimaalaisen Pira Sudhamin novellikokoelman, mutta en päässyt tarinoiden makuun yhtä lukuun ottamatta. Se kertoi thaimaalaisista vuokravaimoista. Pira Sudhamin Siamese Drama -kokoelma (Shire Books, 1983. Ei suomennettu.) kertoo pääosin maaseudun viljelijöiden elämästä ja monsuunisateiden odottelusta. Tarinat jäivät etäisiksi ja niissä esiintyvät, olla möllöttävät ihmistyypit olivat jollakin tapaa masentavia. En odottanut länsimaista kohkaamista, henkilöiden pitämistä melua itsestään tai vellomista tunnemyrskyissään , mutta jonkinlaista elämän merkkiä kuitenkin: aloitteellisuutta, omaa tahtoa tai kuvausta siitä, mitä henkilöiden pään sisällä tapahtuu. Meditoivaa lukemista Epäilemättä kyse on kulttuurierosta. Teoksen äärelle olisi ehkä pitänyt hiljentyä sopivassa, mietiskelevässä mielentilassa ja antaa luonnon rytmin kuljettaa. Tästä ei kuitenkaan tullut mitään, sillä tarinat nostattivat vain mieleeni Thaimaan viimeaikaiset poliittiset tapahtumat . Sama kohtalonomais