Suomalainen käsitys typrografiasta
Saimme vastikään Suomesta läjän tuoreita lehtiä Hesarin toimittajavieraiden mukana ja havahduimme siihen, että suomenkielinen typografia poikkeaa melkoisesti englanninkielisestä—eikä välttämättä edukseen.
Suomessa käytetään oikean- ja vasemmanpuoleisen lainausmerkin sijasta pelkästään oikeanpuoleisia. Miksei molempia kuten kaikkialla muualla maailmassa? Omintakeisuus saa suomalaisen tekstin näyttämään osaamattomalta rävellykseltä muiden silmissä.
Ajatus ja viivat hukassa
Toinen kummallisuus on erilaisten viivojen käyttö. Typografiassa niitä löytyy kolmenlaisia: on väliviiva, n-viiva ja m-viiva. Englannissa väliviivaa käytetään tavuviivana ja sanojen erottamiseen. N-viiva on tarkoitettu numeroiden väliin ja m-viiva tunnetaan paremmin ajatusviivana. N ja m tulevat viivan leveydestä: n-viiva on leveydeltään n-kirjaimen levyinen ja m-viiva m-kirjaimen.
Pyöröraikastimista ja muista kekseliäistä sanoista tunnettu Kielikeskus on halunnut ohjeisiin oman puumerkkinsä. Ajatusviivan eli m-viivan tilalla käytetäänkin n-viivaa ja väliviivan ympärille pitää laittaa välilyönnit, jos oikeaa merkkiä ei satu löytämään. Ohjeet eivät tee eroa n-viivan ja m-viivan välille. Käytännössä m-viiva unohdetaan ja korvataan n-viivalla samaan hullunkuriseen tapaan, jolla vasemmanpuoleinen lainausmerkki korvataan oikeanpuoleisella.
Mitä seuraavaksi?
Ehkä suomesta tehdään seuraavaksi positiivisempi kieli korvaamalla miinusmerkit plussilla. Samalla kieltä voisi pelkistää jättämällä pois esimerkiksi joka toisen vokaalin ja viidennen konsonantin. Luettavuus tuskin kärsisi etenkin kun sanoille, paikkakunnille (Hong Kong vai Hongkong) ja välimerkeille on jo nyt ollut pakko keksiä tekotaiteellisia, vain suomea koskevia merkintätapoja taittoa ja lukemista hankaloittamaan.
Asiasanat: typografia, välimerkit, oikeinkirjoitus, väliviiva, yhdysviiva, yhdysmerkki, lainausmerkki, kielenhuolto.
20 kommenttia:
Tarkkaa on viivojenkin kanssa, vaikka moni viilaa vain pilkkuja.
En ole kiinnittänyt ajatus- tai muihin viivoihin huomioita lukiessani lehtiä tai kirjoja muilta mailta enkä siten pysty sanomaan näyttävätkö suomalaiset tekstit yksipuolisine lainausmerkkeineen alkeellisilta tai muuten tyylittömiltä paperille painettuna.
Sanoisin, että makuasoita ovat vaikka kielitoimistosta kai tarkat ohjeet löytyvätkin.
Ruotsissa näyttää olevan käytössä sama systeemi. Lieneekö tämä erikoisuudentavoittelu kopioitu sieltä kuten niin monet muutkin asiat.
Harvoin ylipäätänsä kommentoin mitään täällä internetissä, mutta lukiessani lauantaipäivän pyykinpesun ohessa Helsingin Sanomain nettiartikkelia ja sieltä linkki tänne niin nyt kyllä ylitti ... "erikoisuudentavoittelu, ruotsissa ...", kyllä sitä on meitä monenmoista huntaloa! Rouva reissaa maailmalla vapaamatkustajana ja paasaa meille jostain viivoista ... и она пошла вон!
Kaikkialla muualla maailmassa? Lainausmerkkien käytössä toki on hyvin monenlaisia käytäntöjä maailmassa, kuten esim tämä: „Wir müssen mehr und besser arbeiten“
Minusta tämä ei näytä erityisen kauniilta. Oikeastaan siihen, miltä se näyttää, vaikuttaa ehkä eniten kirjasintyypin valinta. Tämä usein vaikuttaa yleisilmeeseen muutenkin enemmän kuin lainausmerkkikonventio. Blogin tyylivalinnat ovat hieman erikoisia typografian asiantuntijalta. Useimmiten esim ingressejä ei tehdä lihavoimalla. Netissä käytännöstä poiketaan siksi, että kirjasimia on vähemmän käytössä. Yleensä ei myöskään käytetä samassa yhteydessä kahta eri antikva kirjasinta. Myös lihavointi ja alleviivaus ovat monien mielestä vähän tårta på tårta. Makuasia mielestäni tämäkin. Se pitempi viiva on nimeltään ajatusviiva ja se lyhyempi on yhdysmerkki. Sekavan käytön ehkä selittää se, että tekstinkäsittelyohjelmat usein muuttelevat niitä. Tämä lienee asetusvirhe tai huonon oikoluvun tulosta.
Luettavuuden ja ymmärrettävyyden kannalta suomalaisella lainausmerkkien käytöllä ei ole mitään puutteita. Sen sijaan kahdenlaiset lainausmerkit tekevät kirjoittamisesta hieman hankalanpaa ja virheiden mahdollisuus lisääntyy.
Mä tulin tänne Hesarin linkin kautta ja kaikella kunnioituksella kommentoin, että ensivaikutelmani blogista ei ollut kovin innostunut. Mä olen hieman kyllästynyt siihen, että monilla ekspatriaattikavereillani on tapana arvostella aika lailla suomalaiseen yhteiskuntaa liittyviä ilmiöitä esimerkiksi Facebookissa. Mun mielestä heillä on siihen täysi oikeus, mutta huomaan itsessäni sen, että Suomesta pois lähteneiden henkilöiden yksittäiset kritiikit eivät useinkaan tunnu kovin kiinnostavalta elleivät ne liity johonkin laajempaan keskusteluun. Terveisin, Kaisa, 41v, Helsinki
What the he##! Booooring subject - one would like to read something interesting, instead of tämänkaltaista pilkunhalkomista.
Nimim.14 Vuotta ulkomailla sunut ja Suomeen palannut
Eikö tämän sortin sekoilu viittaa jo aika pahaan Aspergerin syndroomaan?
Ainakin minulla tämä on ongelma, sikäli, että näppäimistöllä ei tahdo löytyä noita eri pituisia viivoja eri käyttöön. Kyllä suomessa periaatteessa tehdään ero väliviivan ja ajatusviivan ja pitkän väliviivan käytössä, mutta kyse liene skandinäppäimistöstä ja fonteista.
Jokaisella julkaisijalla taas on omat ohjeensa tekstin muotoilusta ja siitä, miten esimerkiksi lainaismerkkejä tai korostuksia käytetään. Kyse ei ole suomen tyhmyydestä tms.
OP
No joo, tuli typoja: po "eripituinen" ja pilkku pois sikäli sanaa ennen.
Englanti vaikuttaa.
OP
Johan on kammottavan näköistä, kun on suomen kielessä ajatusviivana ihan väärä viiva... Kyllä siinä pitää olla sana välilyönti lyhyt viiva välilyöti sana eikä sanapitkäviivasana.
Itsekin asun poissa Suomesta, enkä silti koe mitään tarvetta kirjoittaa kuten asumani maan asukkaat kirjoittavat, jos kirjoitan suomeksi. En väitä, että osaan suomea täydellisesti, mutta tuon ajatusviivan muistan kouluajoilta paremmin kuin hyvin.
Kyllä anonyymi Kaisa on ihan oikeassa siinä, että väliviivan molemmin puolin täytyy jättää välilyönti. "Kielikellon" numerossa 2/2006 on annettu tyhjentävät ohjeet välimerkkien oikeasta käytöstä.
Aiempiin anonyymeihin kommentteihin viitaten toteaisin vain, että vihaisille ihmisille täällä Suomessa ei ilmeisesti mikään riitä.
Jos Suomessa asuu ja elää, kaunaisten ja vihaisten ihmisten kanssa on vain tultava toimeen. Muuten on kesälläkin kalseat oltavat.
Mutta on se nyt kumma, että jos täältä lähtee, niin kaunaiset valittavat siitäkin. Se on jo saavutus! Kuulostivatpa Hesarinkin lukijakommentit melkein siltä, että joku lähes toivoo lähtijän sairastuvan, "nöyrtyvän" ja tulevan takaisin kuulemaan, kun kriitikko toteaa: "Mitäs minä sanoin? Nyt on hyvä tulla käyttämään meidän maksamia palveluja."
Näiltäkö vanhoilta suomenkielisiltä maanmiehiltä eräskin kirjoittaja olettaa lähtijän saavan tukea? Eipä se taida realisoitua.
Lähtijä äänestää jaloillaan, ja sen jälkeen hän tuntuu olevan epäilyttävä yksilö: vapaamatkustaja, tulevaisuuden terveyspalvelujen käyttäjä ja ties mitä muuta - petturi, joka ei ymmärrä arvostaa omaa parastaan eikä varsinkaan muiden parasta, mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan.
Jos tänne päättää jääda, on päivittäin lähellä näitä samoja urputtajia.
Toivottavasti kriittiset kirjoittajat kuitenkin oikeassa elämässä täällä Suomessa tuovat valoa elämään ja iloa ihmisille heidän ympärillään.
Rohkenen silti epäillä.
Jos vaihtoehdoista on valittava vähiten paha, veikkaan että on parempi lähteä ja jättää sen jälkeen tuntemattomien kriitikkojen mielipiteet omaan arvoonsa.
Arvoisa "toteaisin vain, että vihaisille ihmisille täällä Suomessa ei ilmeisesti mikään riitä":
Verkkopalstojen kommentoijat ovat varsin valikoituneita ja verkkokeskustelun kulttuuriin kuuluu varsin tunteenomainen/aggressiivinen keskustelutyyli (kuten sinullakin). Tämä kannattaa muistaa ennen kuin masentuu. Toivottavasti kukaan ei mittaa omaa kelpoisuuttaan löysien webbikommenttien perusteella. Se ei vaan yksinkertaisesti kannata.
Olen itse matkustanut paljon ja työskennellyt kansainvälisessä ympäristössä 15 vuotta. Sen perusteella tiedän, että sitä "negatiivista ilmapiiriä" ei sitten pääse pakoon ainakaan Länsi-Euroopassa eikä Pohjois-Amerikassa. Eikä myöskään Kiinassa, Japanissa eikä Koreassa. Kova on ilmapiiri kaikissa näissä, todellakin. Ja verkkokeskustelut läpi Euroopan/P-Amerikan karmeata jööttiä.
"Typrografia" näyttää melko osaamattomalta rävellykseltä minun silmissäni.
Heh, jo pelkästään tämän blogikirjoituksen innoittamat kommentit ovat aivan riittävä katsaus suomalaiseen sielunmaisemaan. Ottakaa rennommin, hyvät ihmiset.
Terveisin suomalainen, Suomessa asuva ja kaikkien todennäköisyyksien vastaisesti onnellinen nainen.
Joo, ei vittu. Luin teidän tarinasta Hesarista ja olin sitä mieltä, että teillä on selvästi jokin käsitystä tästä maailmasta sekä kaunis elämänfilosofia. Mutta sitten tämä lainausmerkkitypografiapaska vei kyllä kaiken pohjan koko tarinalta. Itse olen myös filosofian tohtori, mutta käsitän sentään, ettei lainausmerkkien suunnilla ole mitään väliä minkään asian kanssa.
Suomessa käytetään suoria lainausmerkkejä, ei siis vasemmanpuoleisia tai oikeanpuoleisia, vaan suoria. Se että joku lehti valitsee fontin, jossa suora lainausmerkki ei näytä suoralta lainausmerkiltä, ei tarkoita yhtään mitään.
Käsittääkseni useimmissa eurooppalaisissa kielissä on käytössä kaksi viivapituutta, siis väliviiva ja ajatusviiva. Englannissa on sitten kolmaskin viivapituus, se pisin, jota käytetään tosiaan ajatusviivana. Keskipitkä viiva jää sitten muuhun käyttöön. Mutta englanti on tässä poikkeus valtavirrasta, ei suomi.
Tekstinkäsittelyohjelmat tunnistavat kielen ja valitsevat viivat sen mukaan. Suomea kirjoittaessa saa suomalaisen ajatusviivan - siis sen englannin keskipitkän - painamalla välilyönti - tavuviiva - välilyönti. Ohjelma tajuaa että tavuviivan sijasta pitää olla ajatusviiva ja muuttaa sen.
Jos englannissa tekee saman, saa sen pisimmän viivan.
Tämä ei ole typografiaa vaan oikeinkirjoitusta. Eri kielissä on erilaisia perinteitä ja valintoja. Luulisi, että siellä maailmalla sen tajuaisi hyvin.
Onhan espanjassakin kysymysmerkki kysymyslauseen alussa ja lopussa, ja alussa "väärinpäin" (suomen näkökulmasta). Pitäisikö tästä olla aivan kauhistunut ja haukkua hullunkuriseksi?
Niin se typografia. Se tarkoittaa tekstitaidetta: minkälaista kirjaintyppiä käytetään missäkin tilanteessa ja miten se istuu muuhun taittoon, kuviin yms. Ei sillä ole mitään tekemistä viivapituuksien kanssa.
Pääsin vihdoin itsekin internetiin osallistumaan keskusteluun täältä kiinanmuurin takaa.
Kiitokset kaikille kommentoijille asiantuntevista huomioista ja terävistä mielipiteistä. Niitä oli mukava lukea. Tämä osoitti jälleen kerran sen, että sensuroimaton ja moderoimaton kommentointi tuottaa rikkaamman keskustelun.
Erinomaista joulunodotusta itse kullekin,
Päivi
Lisää kommentti. Kirjatohtori kunnioittaa mielipidettäsi. Kommenttien nettisensuuri ja urkinta on estetty.
Luo viittaus